Kuvia

Baarissa Barcelonassa. Piti istua polvet sylissä kun siellä cucarachat kipitti.

Coimbran kaunein puu. Ja vanhin.

Yliopistolta.

Kastanjat on hyviä, täällä grillaillaan niitä.

Roman ruins.

RRrrr

No viime viikonloppu oltiin sitten Viseussa Inêksen ja Joanan luona. Oli älyttömän hauskaa, tytöt vei meitä niiden mestoille ja tyttöjen mammat syötti meitä siihen tahtiin että tuli ihan joulu mieleen. Hyvää harjoitusta, siis. Käytiin myös luistelemassa (!) sisäradalla, joka on kaupungin suuri vetonaula. Oli myös kiva nukkua lämpimässä, tää meidän lukaali kun alkaa olla ihan liian kylmä ihmisille. Puolet meistä on ostanut sähköllä toimivan lämmittimen mutta mä taistelen vastaan kun en millään viittis hommata mitään enää näin lähellä lähtöä. Lämmitys on täällä todellinen issue, onilmojapidelly-keskustelut jää kakkoseks kun aletaan puhua lämmitysjärjestelmistä. Keskuslämmitys on täällä harvinaisuus, talot on vanhoja ja jääkylmiä. Tutustuin tänään yhteen suomalaiseen tyttöön jota en ollut nähnyt aiemmin ja heti kun oltiin esitelty itsemme toisillemme ja vaihdettu kuulumiset yllätin itseni kysymästä: "Onko teillä lämmitys?". Asiaa ei hirveesti auta se, että viime viikolla meiltä oli sähköt poikki joka ilta. Se tarkottaa sitä, että sen lisäks että on kylmää, on myös pimeetä. Jos mun tarvii lukea jotain opintoja varten meen yleensä lääketieteellisen kolmanteen kerrokseen, koska sinne paistaa iltapäivällä aurinko. Aika alkukantaista, luolamiehen elämää kun tarvii juosta auringon perässä... mutta pianhan sitä pääsee saunaan.

Oon melko varma että sähkökatkoilla on jotain tekemistä kaupungin jouluvalaistuksen kanssa, joka on mas-sii-vi-nen. Joka ikinen puuta muistuttava karahka on kuorrutettu valokaapelilla tai loisteputkilla. Ihan kivalta siis näyttää, vaikka keskusaukion välkkyvät epilepsiavalot on ehkä vähän liikaa. Mutta joulu, joulu on meillä. Muutenkin olo on kuin lapsella, joulukalentereita on het moneen lähtöön, Suomesta sain, kiitos, ja itävaltalainen Angelika teki meille yhden suklaakalenterin kun sen oli niin ikävä adventtikalenteria Austriasta. Muutenkin on herkuteltu, tehtiin kansainvälinen illallinen kämppisten kanssa, ja tein sitten korvapuusteja. Kaardemummaa ei löytynyt kaupasta, niin maku muistutti mun mielestä enemmän Hanna-tädin keksejä, ja oikeestaan ulkonäkökin, ne ei oikeen noussu, mutta kämppikset kehu kovasti. Ja ihan hyviä ne olikin, mutta aika kaukana alkuperäisestä. Nicole teki italialaista risottoa, Angelika teki omenastruudelin ja Teele virolaista munavoita. Delphine toi belgilaisen quiche-piiraan. Ja kyllä maittoi. Oon myös harkinnut portugalilaisen keittokirjan ostamista, että tulis mukaan jotain makuja täältä. Näkemäni "1000 tapaa kokata turska" -kirja saa tosin jäädä kaupan hyllyyn. Ravintolassa söin feijoada brasileiraa. Feijoada tarkoittaa, että siinä on papuja, riisiä ja porsasta. Brasileira tarkoittaa, että porsaasta on käytetty kaikki ne osat, joita kukaan ei muuten syö, kuten kärsä ja aivot ja sorkat. Siinä ne oli lautasella karvoineen kaikkineen, jäi sitten syömättä.

Käytiin myös syömässä yhessä Repúblicassa, opiskelijakommuunissa siis, ja siellä sain ilokseni kuulla että mun aksentti kuulostaa kuulemma portolaiselta, tai ainakin jossain Porton lähellä olevassa kylässä puhutaan mun tapaan. Tosin luulen että se johtuu mun ärrästä jota en ihan täysin hallitse, portugalilaisten ärrä on ärristä hulluin, ranska ja saksa jää kakkoseksi. Nyt lähden kiertämään ärrää orren ympäri kavereiden kanssa Bigorna Bariin. Terrrrve!

Madridin molemmat puolet

Tänään on vapaapäivä, jesh. Joulukuun ensimmäisenä päivänä täällä juhlitaan itsenäisyyspäivää (itsenäisyys Espanjasta). Itsenäisyyttä ei kuitenkaan juhlita kovin näyttävästi, meidän itsenäisyyspäivään kuuluu tänään yhteinen illallinen. Tehdään kohta pitsaa kämppisten kanssa. Angelika leipoi jo kakun, mutta meillä ei ole vispilää niin kermavaahto jäi vähän laihaksi. Kakku on varmasti silti ihan hyvä. Lupasin kans leipoa korvapuusteja tällä viikolla, toivottavasti onnistuu.

Viime viikon alku oli opiskeluntäytteinen, kun yritin saada kaiken mahdollisimman valmiiksi ennen viikonloppua. Torstain ja perjantain välisenä yönä lähdettiin yhden romanialaistytön, Danielan kanssa Madridiin. Junalla pääsee sinne täältä Coimbrasta seitsemässä tunnissa. Madrid oli tosi kylmä, mutta myös tosi ihana. Viikonlopun aikana käytiin Danielan kanssa katsomassa kaikki kuuluisat espanjalaistaiteilijoiden teokset Picassosta Velázqueziin ja flamencoakin käytiin näkemässä flamenco-klubilla Madridin keskustassa. Käytiin myös el Rastron markkinoilla ja kuninkaan palatsissa, joka oli huimaavan hieno. Kaikki muu paitsi majoitus sujui ongelmitta. Ei varattu mitään etukäteen kun aateltiin että nyt ei oo mikään high season, mentiin vaan turisti-infoon kysymään nuorisohostellien osoitteita. Kahdessa ekassa hostellissa vapaata olis ollu vaan ekaks yöks, ja me tarvittiin kaksi hostelliyötä. Soitettiin sitten hieman keskustan ulkopuolella olevaan nuorisohostelliin, jossa oli tilaa ja johon sitten loppujen lopuksi päädyttiin. Hostelli sinänsä oli ihan hieno ja aamupala hyvä ja hinta halpa, mutta sijainti tuotti meille ongelmia iltasella. Hostelliin piti ilmoittaa etukäteen, mikäli meinasi palata puolenyön jälkeen, ja piti valita, palaako kahdelta, neljältä vai kuudelta aamulla. Hostelli oli kaupungin laidalla keskellä hervottoman kokoista puistoa, ja hostellivirkailijat varoittivat etukäteen, että puistoa ei ole sitten valaistu, parempi palata taksilla jos menee myöhään. No sitten kun kello oli tarpeeksi hypättiin taksiin keskustasta. Taksikuski ei tiennyt, että puistossa on hostelli, mutta lupasi ajaa meidät perille. Kuskia hämmästytti kuitenkin, että puistossa, joka on tunnettu prostituutiosta ja huumediilereistä on myös nuorisohostelli. Ei sitten turisti-infosta kerrottu, että hostellin liepeillä harjoitetaan myös toisenlaisia bisneksiä. Taksi ei voinut ajaa perille, koska puiston autotie oli suljettu prostituution vaikeuttamiseksi. Niin me sitten hilpaistiin Danielan kanssa pikapikaa liian pitkä matka taksilta hostellille. Toisenakaan iltana taksikuski ei tuntenut hostellia, ja ajoi meidät puiston toiselle puolelle, jossa näimme vosut verkkosukkahousuissa ja pyysimme taksikuskia viemään meidät paikkaan, johon edellinen kuski jätti meidät. Hostelli ei siis ollut suuri elämys, mutta muuten Madrid oli mahtava. Iltaisin keskustassa joka puolella loisti kaunis jouluvalaistus.

Palasin Madridista tänään aamukuudelta, ja päivä on mennyt pitkälti nukkuessa. Viimeistelin kyllä kirjallisuuskritiikin Euroopan historiaa käsitelleestä kirjasta. Luulin etukäteen kyseistä hommaa mahdottomaksi tehtäväksi, mutta ilmeisesti oon edenny mun portugalissa jo ihan kivasti, kun kykenin oikeesti kirjottamaan työn, joka olis ollu mulle vaikee suomeksikin. Huh. Tällä viikolla pitäis lukee Cultura Brasileira -kurssin tenttiin, joka on ens viikolla, kun viikonloppu menee portugalilaiskämppisten kotikonnuilla Viseussa, ne kutsu meidät näkemään niiden perheitä. Kivaa.

Sama swahiliksi

No nyt on Barcelonassa käyty ja läskikshän se meni. Itävaltalaiskämppis Angelikan laukku varastettiin toisen päivän aamuna, niin loppuaika menikin sitten enemmän ja vähemmän poliisilaitoksella, Itävallan konsulaatissa ja muissa kohteissa, joita en edellisellä Barcelonan keikalla kieltämättä nähnyt. Käytiin kyllä Gaudi-puistossa ja vähän ostoksilla ja maailman parhaassa vegeravintolassa, mutta menihän se fiilis vähän muiltakin kun Angelikalta, kun siltä lähti ihan kaikki rahat, kortit, passi, puhelin, kamera ja mitä näitä nyt on mitä kannattaa kaikkia pitää samassa paikassa. Mut okei löysin ihanat kevätkengät, se vähän helpotti. Huhtikuuta odotellessa. Päätettiin reissata vähän lisää kun Espanjassa ei ollut onni myötä, niin tänä viikonloppuna käytiin Nicolen ja belgialaisen Delphinen kanssa Évorassa. Se on portugalilainen kaupunki neljä tuntia Coimbrasta etelään. Kauneimpia kaupunkeja Portugalissa, suosittelen!

Perjantaina käytiin kattomassa kans jotain suosittelemisen arvoista, täällä Coimbrassa oli Brandi Carlilen konsertti. Se on jenkkilaulajatar joka lurittelee country-äänellään hyvää musiikkia. Torstaina löysin myös sellaseen reggae-luolaan jossa haluisin käydä vielä uudestaan, siellä oli livemusaa ja hyvä meno. Vapaa-ajalla menee siis hyvin, opiskelu alko kunnolla vasta nyt. Kurssien opettajat tajus varmaan näin adventin alla että joulu on tuloillaan, pitäis varmaan teettää noilla opiskelijoilla jotain mitä vois arvioida. Tähän asti opettajat on perunu luentoja urakalla kun ne on ollu 'konferensseissa' Brasiliassa ja muuta tärkeetä, ja nyt meidän pitää tehdä korvaavia luentoja ihme aikoihin kun ne luennot kuuluu kuulemma kuitenkin pitää. Niin että hommia pukkaa, mutta meininki on kuitenkin edelleen onneksi aika löysäranteista. Sain jo melkein valmiiksi 15 sivun kirjallisen työn Culturas Africanas -kurssille. Muita kursseja mulla on Cultura Brasileira, Cultura Portuguesa 1, História da Fotografia ja Língua Portuguesa III.

Kuulin, että Portugalin suurin ulkomaalaisryhmä brasilialaisten ja kapverdeläisten jälkeen on ukrainalaiset. Jos katotte Euroopan karttaa niin Ukraina ei vois olla kauempana Portugalista, kummallista miten ne liikehtii tänne asti. Mutta portugalilaisessa telkkarissa oli kuulemma näytetty dokumentti, jossa joku Ukrainan entinen ministeri kertoi, että se jätti ministerin hommat kotimaassa kun kuuli, että raksamiehet saa Portugalissa parempaa palkkaa kun ministerit Ukrainassa. Niin se vaihto sit hallituksen hommat työhanskoihin, eikä oo ainut hanslankari Ukrainasta, ne tulee Portugaliin ymmärtääkseni useimmiten nimenomaan lapion varteen.

Tää viikko on ollut opettavainen mun lisäks myös muun muassa yhelle portugalilaiselle pojalle jonka tapasin yliopistolla.

"Ai oot siis Suomesta?"
"Joo."
"Hei mä tiiän, Suomessa puhutaan swahilia, eiks nii?"
"No ei ku suomea ja ruotsia..."
"Ai siis missäs swahilia sit puhutaan?"
"Itä-Afrikassa."
"Aa okei."

Äet ät Lisbon

Jumps jumps vaan, alakerran naapuri on ostanu jotkut uudet vahvistimet, ni että drop it like it's hawt. Niillä on ehkä myös SingStar, kuulostaa siltä. Aattelin et vois mennä joku päivä kyläileen, heh. Ainakin voisin suositella niille jotain parempaa musiikkia, Justin, Britney ja kaverit soi turhan usein. Voisin sietää naapurin huudatusta jos musiikki ois ees hyvää. Meillä on muutenkin mielenkiintonen äänimaailma täällä, portugalilainen kämppis yrittää nyt jo kolmatta kuukautta erota poikaystävästään, suoraa huutoa ja ovien läimintää lähes päivittäin. Osaisin ehkä riidellä portugaliksi jo aika hyvin, ainakaan esimerkkejä ei oo puuttunu. On tullu toi etelän ihmisten temperamentti ihan käytännössä tutuksi. Joana, kämppis siis, ja poikaystäväkin on älyttömän kivoja meitä muita kohtaan, mutta keskenään ne ei tuu yhtään toimeen. Ja hei ne on molemmat psykologeja.

Tiistaina täällä juhlittiin Dia de São Martinhoa, eli juotiin perinteistä juomaa ja syötiin kastanjoita. Söin elämäni ensimmäisen kerran kastanjoita täällä, ja mmm kyllä kannatti! Muutenkin oli kivaa kun käytiin pippaloimassa kahdessa eri Repúblicassa. Ne on sellasia perinteisiä opiskelijakommuuneita, joilla on piiitkät perinteet ja omat säännöt kaikilla. Jotkut opiskelijat asuu siis esimerkiksi 6 hengen kesken omakotitalossa ja maalaa seinät ja katot ja kaikki niin kun tykkää, yleensä aika psykedeelisesti. Vuokrasopimukseen kuuluu kokki joka tekee kaikki ruuat ja Repúblicoissa syödään aina yhdessä. Tää juontaa juurensa jostain keskiajalta, kun kaikki opiskelijat oli poikia eikä osannu kokata eikä silittää, niin ne palkkas varaäidin hoivaamaan niitä. Repúblicoita on täällä 26, ja niihin pitää aina hakea, yleensä pitää läpäistä joku testi jolla talossa jo asuvat testaavat, onko uusi tyyppi sopiva taloon. Ja niissä on usein juhlia ja ne kutsuu kaikki jotka vaan mahtuu sisään.

Sit keskiviikkona äiti tulikin kaverinsa kanssa tänne Coimbraan käymään, niillä on Lissabonissa siis hotelli mut ne teki päiväretken tänne. Oli tosi kiva nähdä ja näyttää vähän Coimbraa. Ja pitää vapaapäivä kaikesta muusta, oon yrittäny painaa pitkää päivää ja saada opiskeluhommia pois alta kun tässä on näitä Barcelonan matkoja sun muita Madrideja tulossa. Aijoo ja Aveirossa käytiin Angelikan kanssa, se on niin sanottu Portugalin Venetsia. Paino sanoilla niin sanottu, en ihan tajuu miks jokaisessa maassa pitää olla oma 'Venetsia', niinku Tukholma - Pohjolan Venetsia, tai Amsterdam - pohjoinen Venetsia. Ja okei onhan Lahdessakin kaupunginosa nimeltään Venetsia. Tämä Portugalin Venetsia Aveiro on kyllä tosi nätti kaupunki, mutta en lähtis kuitenkaan kolmen kanaalin voimalla vertaamaan Venetsiaan, mutta myönnettäköön että on se ehkä lähempänä alkuperäistä kuin Lahden kaima. Paikkakunnista puheen ollen, tiesittekö että Brasiliassa on suomalaisyhteisön perustama kylä Penedo, jossa on kuulemma luonnonpuisto, 5000 asukasta joista vajaa 10 puhuu suomea, ja tietenkin joulupukin kesämökki. Viimeinen on kuulemma suosittu nähtävyys, kylä sijaitsee Rio de Janeiron osavaltiossa, josta tehdään retkiä suomalaiskylään. Penedo tarkottaa kallionjärkälettä. Niin että ollaan me kallionjärkälekansa vaan maailmalla. Ja joulupukista multa on kyselty täälläkin, oon yllättynyt miten moni yliopisto-opiskelija haluaa tietää, oonko mä oikeesti nähny Joulupukin ja onko, hei onko se siis oikeesti olemassa vai ei.

Nyt ehkä nukkumaan, huomenna Porton kautta Barcelonaan. Nyt on hyvä matkustaa kun on tosi low season, ei oo kesä mut ei vielä joululomakaan, niin hostelleja löytää tosi halvalla. Me nukutaan 11 eurolla aamiaisen kanssa ihan Barcelonan keskustassa. Boa noite, buenas noches!

Doutora Irma

Taas on viikko mennyt niin nopeasti että ei ehdi tajuta. Maanantaina käyttin katsomassa fado-konserttia. Se on perinteistä portugalilaista musiikkia, jossa lauletaan kaipuusta ja naisista, ja kai miehistäkin, mutta laulajat on usein miehiä. Vaikka okei, kaikkein kuuluisin on kyllä Amália Rodrigues, nainen siis. Laulun lisäksi fadoon kuuluu kitarat, yksi normaali ja toinen erityinen fado-kitara. Oli kiva kuunnella, mutta aloin pilkkiä aika pahasti jossain vaiheessa, alko unettaa, kun täällä kaikki kulttuuritapahtumat alkaa iltakymmenen jälkeen. Niin yritä siinä sitten pysyä puoliltaöin hereillä kun kaapuasuiset miehet laulaa kaipuusta. Kaikki tanssitunnit ja muu urheilu on alkaa kanssa kauhean myöhään. Kävin tällä viikolla kansantanssitunnilla kokeilemassa portugalilaisia tansseja. Tunti alko puol 10 illalla ja päättyi puolilta öin, olin ihan kuollut sen jälkeen. Enkä vähiten sen takia, että portugalilaiset kansantanssit on oikeastaan portugalilaisia hyppytreenejä. Koreogragiat ei ollu mitenkään vaikeita, mutta uuvuttavaks homman teki se, että joka ikinen askel täytyy hypätä. Kaks ja puol tuntia pelkkää pomppimista oli ehkä kaikki mitä mun tarvii kokea täkäläisistä tanssiperinteistä. Tai siis ihan kivahan sitä on varmaan kattoo, mutta luulen, että en enää palaa tanssitunnille.

Tiistaina vietettiin after halloweenia, olin tomaatti. Mun kämppiksen Nicolen punainen lampunvarjostin istui täydellisesti mun päähän, sit vähän punaa poskiin ja sitä rataa, luulen että meni ihan täydestä :D Perjantaina oltiin italialaisbilessä, suunnilleen kaikki muut paitsi mä ja Angelika oli italialaisia lääkisopiskelijoita. Yks italialainen poika oli leiponut tosi hyvän kakun ja yritin kysyä siltä reseptiä, mutta se oli kuulemma 'mamman' salainen resepti, niin se siitä sitte. Eilen oli belgilalaisen kaverin Delphinen synttärit, sen kaksoissisko tuli käymään Belgiasta eli vietettiin tuplasynttäreitä. Kokkailtiin yhdessä ja Delphinen kämppikset teki portugalilaista sangriaa, siinä oli banaaneja ja se oli hyvää. Jatkettiin iltaa ylioppilaskunnan baarissa, Associação. Täällä ei ikinä kysytä henkkareita niin en yleensä ota niitä mukaan, yritän pitää illalla mahdollisimman vähän tavaroita mukana kun ei ole kuulemma mitenkään tavatonta että tulee ryöstetyksi. Ylioppilaskunnan baarissakaan ei kysytä henkkareita, mutta opiskelijakortti pitää näyttää, muuten ei pääse sisään. Paitsi jos sattuu olemaan vaalea tyttö. Eihän mulla mitään opiskelijakorttia ollu mukana, mutta mä pääsin ongelmitta sisään, meidän seurueen portugalilaiset pojat ei päässy. Mutta oikeestaan se on mun mielestä aika ällöttävää, vaikka lähtis baariin kalsareissa niin siihen tulee joku kysymään oonko mä Ruotsista kun mun silmät on niin siniset. Ei sillä, että olisin ollu baarissa kalsareilla, mutta kuitenki.

Tällä viikolla oltiin myös kuuntelemassa tarinatuokiota, täällä on joka kuussa tarinatorstai, jossa paikalliset sedät ja tädit kertoo tarinoita. Siis ihan aikuisille suunnattu juttu, alkaa joskus iltakymmenen pintaan kuten tapana on. Oli tosi ihanaa, siellä oli tosi hyviä tarinankertojia vaikka osa niistä kyllä kertokin jotain paikalliskaskuja joiden sanasto oli vähemmän helppoa. Mutta aattelin, että haluisin kyllä mennä joulukuussakin jos vaan pääsen. Perjantaina käytiin Conimbrigassa, se on historiallinen paikka lähellä Coimbraa. Portugalin vanhimmat roomalaiset rauniot. Meidän seurue oli vähän sekalainen, meitä oli Nicole, Nicolen vanhemmat Italiasta, Angelika, minä, ja Teelen poikaystävä Virosta. Teele itse on tällä hetkellä Virossa, sille tuli family issues ja sen täyty lähtee käymään Virossa yllättäin just sillon kun sen poikaystävä oli käymässä täällä. Niin sen poikaystävä vietti sitten lomaa meidän kanssa, hyvin meni. Jännättiin, että meidän vuokraisäntä tulis käymään kun se hakee vuokran aina kuun alussa, ja se on sanonut että meillä saa olla vieraita vaan viikonloppuisin. Tulihan se, mutta ei se nähnyt eikä kuullut mitään kun se oli niin innoissaan sen uudesta autosta. Se oli ottanut siitä tusinan valokuvia, joita se esitteli meille. Se on tosi outo, mutta melko harmiton. Tosin toissa päivänä kun palattiin kotiin aamukahdelta se istui autossa meidän talon edessä... mutta se omistaa nää pari taloo tästä meidän hoodeilta, niin kai sillä oli jotain bisneksiä täällä.

Kuulin tällä viikolla, että täällä Coimbrassa kaikki opiskelijat on ensimmäisen vuoden jälkeen ansainneet tittelin doutor tai doutora (jos on tyttö). Eli oon siis jo tohtori! Kävi aika kätevästi, ei tarvinnut edes tehdä tutkimusta tai väsäillä turhaan mitään väitöskirjoja, Doutora Irma palveluksessanne. Kuulin myös, että sana 'você', jota Brasiliassa käytetään sanomaan 'sinä', on täällä tosi kyseenalainen. Sitä käytetään vaan, kun puhuja on ylemmässä asemassa siihen nähden, kenelle puhuu. Hyvä että tuli selväksi, oon sitten alistanut opettajiani verbaalisesti viimeiset kaksi kuukautta. Valtameren toisella puolella on eroja kulttuurin lisäksi kielessä. Tosin portugalin opettaja sanoi, että käytäntö vaihtelee Portugalinkin sisällä. Opettajan paikkakunnalla kuulemma nuoremmat kutsuu vanhempia nimenomaan sanalla 'você', mutta Coimbrassa se on kiellettyä. Yritä nyt sitten pysyä näistä jyvällä.

Oon aatellu et voisin taas laittaa kuvia tänne, mutta voin vain toivoa, että se on mahdollista ja että meidän netti toimii. Tällä viikolla sunnuntai on eka päivä kun toimii, jehei. Soitin aiemmin viikolla tekniseen tukeen, mutta sinne pitikin antaa portugalialisen kämppiksen kaikki mahdolliset tiedot ennen kuin pääsi edes kysymään, mikä saattaisi olla vialla. Kysyin Joanan tiedot, sopimus on sen nimellä, ja soitin uudestaan. Tekninen tuki tyytyi ilmoittamaan, että "Sori meidän koneet ei nyt toimi niin soittelehan myöhemmin uudestaan!". Kiitos siitä tuesta.

Äiti on tällä hetkellä Lissabonissa sen kaverin kanssa ja ens viikolla ne tulee käymään tänne! Kiva nähdä. Lisäks saan vihdoin odottamani villasukat, meidän vanhan kivitalon sisälämpötila on aina alhaisempi kuin ulkona. Joo ja ens viikonlopuksi lähdetään kämppisten kanssa Barcelonaan, löydettiin superhalvat lennot Ryanairilta. Niin että pitää ehkä alkaa ajattelemaan espanjaksi taas välillä :D Kuulemisiin, até já, hasta pronto!

Turisteina ja keskiajalla

Tommi oli täällä 10 päivää, jihhei! Tommi lensi Algarven alueelle Faroon ja mä menin sinne vastaan. Vietettiin muutama päivä Farossa ja edettiin sieltä Lissaboniin. Lissabonissa oltiin pari päivää ja sitten edettiin tänne Coimbraan. Lopuksi vietettiin vielä pari yötä Portossa, josta Tommi lensi pois. Oli ihan älyttömän kivaa, ja Tommi näki Portugalista melkein yhtä paljon mitä mä oon nähny tähän asti. Faron lähellä käytiin vähän biitsillä, Lissabonissa hortoiltiin pitkin aurinkoisia katuja, Coimbrassa otettiin osaa opiskelijafestari Latadaan ja Portossa turisteiltiin vielä vähän ennen Tommin lähtöä. Aijoo ja oho, Lissabonissa Tommille tarjottiin huumeita kahden päivän aikana 16 kertaa (!). En oo törmänny tohon täällä aiemmin, mut ehkä ne tarjookin vaan pojille. Myöhemmin kuultiin mun portugalilaisilta kämppiksiltä, että ei ne ees oo mitään huumeita, kaikki kodittomat haluu vaan tehdä vähän rahaa turistien kustannuksella ja myy mitä tahansa mömmöjä ohikulkijoille. Kun sanottiin että ei kiinnosta, ne kysy aina "What's your problem?!". No ei ongelmaa, mutta älkää tulko tyrkyttämään Lissabonin pääkadulla niitä lumehuumeitanne. Muuten kaikki luisti oikein mainiosti ja huomasin että tykkään tästä maasta sitä enemmän mitä enemmän nään. :)

Ja hei: nää täällä Coimbrassa uskoo, että akateeminen vartti on Coimbrasta kotoisin! Coimbran yliopisto on Portugalin vanhin ja Euroopan 14. vanhin, eli perinteet on pitkät. Joka tasatunti yliopiston kello soittaa, ja ennen vanhaan kun opiskelijoilla ei ollut omaa kelloa kellon sointi tarkoitti, että on aika lähteä kotoa luennolle. Kaupunki ei ole kovin iso ja kello kuuluu hyvin yliopiston ymäristöön, jossa opiskelijat asuvat, eli vartissa ehti hyvin könytä ylös mäkiä aina luentosaliin saakka.

Keskiaikaisista perinteistä puheen ollen, minäkin olen taantunut keskiaikaisiin käytänteisiin. Olen nyt reilun kuukauden yrittänyt löytää humanistisen tiedekunnan pedagogisen neuvojan, jonka kanssa mun pitäisi jutella yhden kurssin suorittamisesta. Etsin ensin sen miehen toimistoa viikon, koska se ei näy tiedekunnan kartassa. Kun löysin sen, kävin siellä kaksi viikkoa tavoittelemassa sitä miestä mutta se ei oo koskaan siellä. Kun viimein löysin, se sanoi, että se miettii tätä mun tilannetta pari päivää ja juttelee sitten kurssin opettajan kanssa, jonka kanssa mä voin hoitaa asian loppuun. No kysyin kurssin opettajalta viikon jälkeen, että miten on. Neuvoja ei ollut koskaan puhunut opettajan kanssa. Palasin etsimään neuvojaa. Yliopiston nettisivulla on kaikkien muiden yhteystiedot paitsi pedagogisen neuvojan, tietty. Pyysin osoitteen tiedekunnan kansliasta ja kysyin neuvoa sähköpostitse. Maili tuli bumerangina takaisin, neuvojan sähköpostia ei ole olemassa. Olin neuvoton ja jäljensin sähköpostin käsin paperille ja sujautin sen keskiaikaisesti neuvojan oven alitse. Nyt odottelen vastausta.

Sää on alkanut viiletä, täällä on Suomen syyskuumainen ilma. Suunniteltiin kämppisten kanssa että huomenna mentäis roomalaisille raunioille, ne on ihan tässä lähellä mutta ei olla vielä käyty. Eilen piti juhlia Halloweenia, tehtiin ruokaa, leivottiin ja tehtiin glögiä. Ruokaa ja juomaa oli niin paljon, että oltiin vaan tässä meillä eikä lähdetty kaupungille huitelemaan kun oli jo aamuyö kun glögit oli juotu. Oli huippukivaa mutta halloween-henki jäi vähän vähemmälle, ei kepposteltu tai muuta. Mutta päätettiin viettää jälkihalloweenia ens tiistaina, sitten maalataan naama ja keppostellaan oikein olan takaa. He.