Shärmin takaa

Olen nyt ollut nyt parin viikon verran härnösandilainen, ja opittuani paikkakunnasta hieman lisää ajattelin kirjoittaa siitä myös tänne. Vierailulle halajavat ovat siis varsin tervetulleita, ja minulta onkin jo kysytty miten tänne löytää perille (ja yksi vieras on jo lippunsa varannut, välkommen!). Alla kartta, ja kunnan hassu majavavaakuna! Tänne pääsee siis Tukholmasta junalla (tosin ei perille asti, vaihto bussiin Sundsvallissa) tai bussilla nopeimmillaan neljässä ja puolessa tunnissa, ja halpalentoyhtiö Sundvallsflyg lentelee myös väliä Tukholma-Härnis. Epävarmempaa on lauttaliikenne Vaasa-Uumaja -välillä, laivayhtiö on ilmeisesti mennyt jo konkurssiin, mutta ajelee kuulemma vielä kevään ajan joitakin vuoroja.


Kuluneen parin viikon aikana olen oppinut, että suurin osa kaupunkia on saarella, ja siltoja onkin täällä siellä täällä. Kaupunki on myös maankuulu curling-lukiostaan, jossa valtakunnan taitavimmat jäänhinkkaajat ovat kuulemma kaikki opiskelleet. Eksyin tänään iltakävelyllä curling-hallille, ja siellä ne tosiaan jynssäsivät jäätä pikkuharjoilla teknomusiikin pauhatessa taustalla. Täällä hortoillessani olen myös huomannut, että kaupungissa ei ole ehkä yhtään yli kolmekerroksista asuintaloa. Täällä on paljon on puusta rakennettuja kartanoita tai omakotilinnoja, eli vähän niin kuin puukerrostaloja. Nättiä! Ruotsalaisilla on myös tapana pitää joka ikisellä ikkunalla pientä pöytälamppua. Syytä tähän he eivät osaa itsekään selittää, mutta kaikilla palaa joka ikkunassa pieni (Ikea-)lamppu, oltiin kotona tai ei. Kaunista, vaikkei ehkä kovin energiaystävällistä.

Reilu viikko sitten kävin Sundsvallissa ennakkoäänestämässä Suomi-seuran talolla. Taivalsin läpi tuulen ja tuiskun melkein tunnin suuntaansa, koska äänestyspaikkana toimiva Suomi-seuran talo on jossain ihan myllyjärvellä. Toivoin salaisesti, että homma olisi ratkennut ekalla kierroksella, eikä tarvetta toiselle äänestysvaellukselle olisi tullut, he. Googlemapsin ohjeilla löysin kuitenkin kivasti perille ja pääsin antamaan ääneni monen sundsvallilaistuneen eläkeläisen ohella. Herttainen vaalivirkailijatäti ohjasi minut suomeksi äänestämään ”shärmin taakse”. Kansalaisvelvollisuuteni täytettyäni täytin paikallisvelvollisuuteni ja kävin Ikeassa, se kun on sopivasti puolivälissä matkalla Sundsvallista Härnösandiin. Olen myös ehtinyt ottaa tuntumaa Härniksen yöelämään, joka on melko vilkasta ottaen huomioon että pubeja on koko kaupungissa yksi ja yökerhoja yhtä monta. Nattklubben on tietenkin nimeltään Svenssons, alla todistusaineistoa. Vaihtareista paikalle on minun lisäkseni tullut jo kaksi puolalaista, joiden molempien nimi on Marta, ja muutama espanjalainen. Odotamme vielä turkkilaisia, tsekkiläisiä ja lisää espanjalaisia saapuviksi.


Yliopistolla ensimmäisen kurssin introduktion oli tänään, Spanska A -kurssilaisten kanssa kokoonnuttiin netissä ja saatiin ohjeita. En ole koskaan aiemmin ollut sellaisilla nettiluennoilla, kaikki osanottajat on online yhtäaikaa nettikameroiden ja kuulokkeiden kanssa ja sitten jutellaan niinkun normiluennolla. Olen ainut kurssin osanottaja joka on Härnösandissa, muut ottivat osaa esimerkiksi Tukholmassa, Madridissa ja Fuengirolassa. Jännää. Muuten toimi ihan hyvin, mutta jonkun koira haukkui koko ajan taustalla ja välillä kaikui kauheasti. Mutta eiköhän se tästä ton spanskan kanssa, ja ehkä svenskankin, oon tutustunu paikallisiin ja pariin naapuriinkin jo. Ruotsalaisten reaktio puhumaani ruotsiin on kyseenalainen, toisaalta sanovat että hyvin menee, mutta aina ensimmäistä kertaa jonkun tavatessaan saa kuulla, että puhuu muumi-kieltä. Täällä siis muumit puhuvat suomenruotsia. Asiaa ei helpota se, että lempinimeni muistuttaa läheisesti Janssonin hahmojen nimiä, ja niinpä suurin osa tapaamistani ruotsalaisista kutsuu minua Muumiksi. Maamma ma ma ma maammaa ma maammaaa, paa pa pa paaappa paa paa pa paapaaaa....

Omien kurssien alkua odotellessa kävin kuunteluoppilaana ruotsin kielen aineopintojen kurssilla. Paikalle päästyäni kävi ilmi, että minun lisäkseni paikalle oli vaivautunut yksi opiskelija, ja että luennoilla käsitellään keskiaikaista ruotsia. ”Eentidh laa leonit j buskonen oc soff.” Wähän quin Runebergin textejä, muttha ruotsixi. Kuulostaa ääneen lausuttuna haltijakieleltä. Kuuntelin kiltisti, mutta okei, olihan se aika waikeeta. Johan tuli onneksi kotoaan etelästä tänne mestoille eilen, siltä saa ensiapua kielipulmiin ja muutenkin aika ihanaa että sekin on nyt täällä. Alla kuluneella viikolla vastaan tulleet sanat, var så god!


betala kontant – maksaa käteisellä
prick – täsmälleen, tasan
skrock - taikausko
nykter – selvä (raittiinaolosta)
mejlbomba – lähettää ahkerasti sähköpostia samalle vastaanottajalle
nypon – ruusunmarja
röd dag – pyhäpäivä
kläpp – kilikellon kieli
i nöd och lust – myötä- ja vastoinkäymisissä
pytteliten - pikkuruinen

Här är Irma-Liisa, hon kom redan idag

Intouduin pitkästä aikaa kirjoittelemaan tänne kun tajusin, että Portugalin vaihtoa varten perustamani blogi on nimetty niin, että se passaa myös tähän kevääseen. Tällä kertaa siis Ruotsissa, opinahjona Mittuniversitetet.

Olen kolmatta päivää Härnösandissa, ja aikeenani on vaihto-opiskella täällä tuleva kevät. Hankin vaihtopaikan itsenäisesti vaihto-ohjelmien ulkopuolelta, ja kaikki järjestelyt sujuivat uskomattoman helposti ja hyvin. Oli siis ilmeistä, että jokin tulisi vielä menemään pieleen. Tästä lisää tuonnempana. Tähän väliin kerrottakoon, että ensimmäiset päivät Ruotsissa kuluivat ongelmitta etelässä Boråsissa Johanin perheen luona. Oli tosi ihanaa, perhe oli mukava, pikkuveli puhelias ja kaverit kivoja! Huomasin myös ymmärtäväni kieltä paljon enemmän kuin odotin, oikeastaan kaiken. Uusia sanoja on tietenkin tullut vastaan paljon, tämän tekstin alle olen listannut päällimmäisinä mieleen jääneet.

Boråsissa kului pitkä viikonloppu, jonka aikana oltiin partiokokouksessa, shoppailtiin ja nähtiin Johanin kavereita ja sukua. Ja koko ajan nautittiin kahvia ja pullaa = fika. Maanantai-iltana hyppäsin yöjunaan, jonka oli määrä viedä minut Örnsköldsvikiin (ruotsalaisetkin kutsuvat paikkaa nimellä Ö-vik, ettei tarvitse ihan kokonaan lausua), josta oli tarkoitus jatkaa bussilla Härnösandiin. Yöjuna oli jo lähtiäisiksi 45 minuuttia myöhässä, ja Tukholmaan tultaessa jo reilut kaksi tuntia jäljessä aikataulusta. Minun oli määrä astua junasta ulos aamuviideltä Ö-vikissä ja vaihtaa bussiin, mutta ennen iltayhdeksää kuulutettiin, että ”Tämä on viimeinen kuulutus ennen aamua. Tiedoksi Ö-vikiin menijöille: juna ei pysähdy lainkaan Ö-vikissä, vaan sinne matkustavien tulee jäädä pois Mellanselissä, josta järjestetään bussikuljetus Ö-vikiin”. Tai no, samma på svenska siis. Tässä vaiheessa minulla ei ollut pienintäkään aavistusta, missä kyseinen Mellansel sijaitsi, tai milloin mahdollisesti olisimme siellä. Arvelin, ettei lisätietoa ole tulossa, koska kuulutus mainittiin illan viimeiseksi ja lähdin nukkumavaunustani etsimään junan henkilökuntaa. He kertoivat, että ”odotamme vastaantulevaa liikennettä”, ja että kukaan ei tiedä, milloin saavumme Mellanseliin. Valtion Rautatiet toimii siis täällä samaan malliin kuin kotomaassa. En ollut ihan varma, milloin pitäisi olla valmis hyppäämään ulos junasta, mutta asetin herätyksen aamuneljäksi, koska aikataulun mukaan Mellanselissä piti konnarin mukaan olla klo 04.30. Siellä oltiin klo 07.10. En uskaltanut nukkua enää neljän jälkeen, kun kukaan ei edelleenkään tuntunut tietävän, milloin ollaan perillä. Kun Mellanseliin viimein päästiin, bussi vei Ö-vikiin, josta toinen bussi toi Härnösandiin varsin mallikkaasti. Hain avaimet pieneen yksiööni, nukuin muutaman tunnin, kävin kaupassa ja aloin siivoilla kämppää.

Asun Storgatanilla, mikä kuulostaa melko mahtipontiselta, ja on oikeasti pienen Härnösandin vilkkain katu. Kotikadultani löytyy muun muassa mongolialainen ravintola, ihana lamppukauppa, hard rock -pubi Härnösand Jugend, intialaisen pitämä mitävaan-kauppa, jossa myydään kaikkea valokaapeleista makkaraan ja lentolippuihin, juusto- ja herkkukauppa (ah!), Härnö Pizza ja tietenkin H&M. Vieruskorttelissa on Ruotsin jazz-muusikoiden viime vuonna parhaaksi äänestämä jazz-klubi. Katu on nätisti valaistu ja olen suunnilleen ainut koko kaupungissa, jonka ikkunassa ei roiku valaistua joulutähteä. Maisemat ovat sis oikein mukavat, ja meri velloo sillan alla tuossa ihan lähellä! Lisäksi löysin pyöräkellarista hyljättyjen tavaroiden osastolta sängyn, jonka otin omakseni, eli vieraille on luvassa sänkypaikka.

Atmösfääri on siis kohdallaan ja ihmiset ovat mukavia. Vaikeuksia on aiheuttanut lähinnä se, että kaikki on sujunut tähän asti niin mallikkaasti, että en ole ollut juurikaan yhteydessä yliopistoon hyväksymiskirjeen saatuani. Kaikki muut ovat kuulemma lähettäneet sata sähköpostia ja kyselleet esimerkiksi asumisasioista, joten heille on siinä sivussa ilmoitettu, että vaihto-opiskelijoiden orientaatiopäivää on siirretty kolmella viikolla. Minulle ei sitten kukaan tullut ilmoittaneeksi, kun minun osaltani kaikki meni hyvin ja hoidin esimerkiksi asuntoasiat täällä itsenäisesti ilman yliopiston apua.

Tänä aamuna luulin siis aloittavani Introduction Activities -päivät 15 muun vaihtarin kanssa, mutta tultuani yliopistolle kukaan ei oikein tiennyt missä minun olisi pitänyt olla ja monelta. Hyväksymiskirjeen mukana tulleen aikataulun mukaan kaikkien vaihtareiden oli määrä saapua Härnösandiin niin, että he voisivat ottaa osaa 12. tammikuuta järjestettävään oritentaatiopäivään. En löytänyt yliopiston kirjastosta salia, jossa oritentaatio-ohjelman piti alkaa, ja kysyin ensimmäiseltä vastaantulijalta, mihin minun kuuluisi hänen mielestään mennä. Hän ei osannut auttaa, ja ohjasi minut seuraavan vastaantulijan hoiviin, joka ohjasi minut edelleen kirjaston henkilökunnan luo. Juoksin kolmen eri kirjastotädin kanssa vuorotellen ympäri rakennusta, ja löysimme viimein tyhjän salin, jossa orientaatio-ohjelman olisi pitänyt alkaa jo jokin aika sitten. Seurasi lukematon määrä puheluita, joiden lomassa otettiin fikaa, päiviteltiin härregud, ja lopulta saatiin kiinni henkilö, joka vakuutti, että tilaisuus on käynnissä naapuritalossa. Lähdin viereiseen rakennukseen, jossa ei orientoitu yhtään ketään. Sitten soi puhelin, ja sain kuulla, että olen toistaiseksi ainut kaupunkiin saapunut vaihto-opiskelija, mutta voin toki ottaa osaa videokonferenssiin, joka pidetään toiselta kampukselta käsin (Mittuniversitetet toimii kolmessa eri kaupungissa). Sovittiin myös, että kirjastohenkilökuntaan kuuluva Kevin pitää minulle kierroksen kampuksella. Englantilainen Kevin kierrätti minua ympäri kampusta ja jutteli mukavia ruotsiksi erittäin vahvalla englannin aksentilla. Viimeistään tässä vaiheessa fiilikset alkoivat olla melko surrealistiset. Loppupäivä kului Kevinin ja hallintorakennuksen väen kanssa ihmetellessä, miten on mahdollista, että en pääse kirjautumaan sisään yliopiston koneille, vaikka minulle luoduissa tunnuksissa ei ole mitään tavallisesta poikkeavaa. IT-tuki vaihtoi salasanan kolme kertaa, poisti minut lopulta koko systeemistä ja loi minulle uuden tunnuksen, joka ainakin toistaiseksi toimii. Juttelin myös espanjan ja ruotsin kurssieni opettajien kanssa, jotka olivat sitä mieltä, että voisin mennä esimerkiksi lukioon pitämään espanjan tunteja. ¿QUE? Vahtimestarin kopissa roikkui Jyväskylän Pallokerhon kaulaliina. VAD?! Kaikki tämä kaaos hoitui kokonaan ruotsin kielellä, ja minua luultiin tämän takia toistuvasti suomenruotsalaiseksi. MITÄH?!

Kaikesta huolimatta fiilikset on korkealla, pääsen ensi viikolla osallistumaan ruotsalaisten fuksiviikkoon, kun muutakaan ohjelmaa ei ole. Kaikki tapaamani henkilöt ovat olleet ihan pihalla aivan kaikesta, kuten esimerkiksi työkaveriensa työhuoneiden sijainnista, mutta hyvin avuliaita sikäli kun ovat pystyneet auttamaan, ja auliita kahvittelemaan kanssani. Alku on ollut jännä, ja jännityksellä odotan myös jatkoa. Voisin vaikka opiskella ruotsia keskenäni näin ensi alkuun. Ai niin, tässä lista tämän viikon avainsanoista:

krångla = inte fungera som det ska (!)

ragga = amisajella, you know, sitä tiettyä rallia ympäri kaupunkia

skagenröra = katkarapu-majoneesi-tilli -tahna

hekto = 100 grammaa

kallprata = sanakirjan mukaan puhella joutavia, ruotsalaisten mukaan asiakaspalvelijan tärkein tehtävä

banan/lakan/lapp/lax/lök/papp = 1000 kruunua

laganda = yhteishenki

filmjölk = maidon ja jugurtin välimuoto, hyvää murojen kanssa

Näillä mennään.

Kohta kotona

Vika viikko juoksee sellasta vauhtia ettei ehdi käsittää. Asioita ei helpota se, että oon kipee. Sunnuntaina kävin ensiavussa kuunteluttamassa sydämeni joka tykytti kamalasti, kuulemma kuumeen takia. Muhun iskettiin kaksi antibioottipiikkiä ja yksi tippa. Nyt napsin antibiootteja ja muita kuumelääkkeitä kotosalla. Olo on onneksi jo virkeämpi kuin viikonloppuna, ja elämä alkaa voittaa. Silti melko surkeeta, että oon just viimesen viikon kipeenä. Kämppikset oli järjestämässä mulle yllätysjuhlia jäähyväisiksi, mutta ne pääty kuitenkin kysymään, oonko tarpeeks terve vastaanottamaan ystäviä vai peruutetaanko pippalot. Päätin jaksaa olla kotona kavereiden kanssa, yöelämään musta ei ihan vielä ole. Mutta 'yllätysjuhlat' luvassa siis torstaina :)

Nää kaks vikaa viikkoa on menny esseitä palautellessa ja tenttejä tehden. Sit meillä oli myös illallinen ravintolassa Estudos Portugueses e Lusófonos -opiskelijoiden kanssa, siis vähän niinku äidinkielen opiskelijoita ovat. Kävin kavereiden kanssa myös animaatioelokuvafestareilla ja jazz-konsertissa. Lauantaina tein perussuomalaista pannaria ja naminam, hyvää oli. Joo ja sit käytiin katsomassa portugalilaisen Nobel-voittaja José Saramagon käsikirjoittama leffa Ensaio sobre a cegueira, englanniks Blindness, oli tosi hyvä. Ei kai oo vielä Suomessa, mutta tulossa on.

Meen perjantaina Lissaboniin, josta siirryn lauantaina Madridiin ja sieltä sitten Suomeen. Lissabonissa haluisin ehkä mennä kattomaan vielä yhden portugalilaisen leffan, se kertoo fado-laulaja Amáliasta, joka on ehkä portugalin tunnetuin hahmo. Fado on sitä kohtalokasta portugalilaislaulantaa, ja Amália oli sen ykköstulkitsija. Sellanen Portugalin Édith Piaf. Mulla on siis Lissabonissa aikaa perjantai ja lauantai, ja perjantai-iltana meen kattomaan West Side Storyn, jeeee! Kaiken kaikkiaan yritän vielä ehtiä tehdä kaikennäköistä, kaikki täytyy vaan tehdä puoliteholla kun oon kipee. Mutta kai tää tästä. Tällä viikolla jo Suomessa, pian nähdään!

Fotos

Hampaat pitää pestä kynttilän valossa kun sähköt on katki. Taas.
Inês viinitilalla.

Paikkakunnan parhaat kahvit, teatterin lämpiö.

Madridissa korot kopisi. Flamenco.

Jouluvaloja Madridissa.

Kuninkaan linna Madridissa, oli hieno muuten. Niin hieno, että näin siitä unta seuraavana yönä.

Évorassakin on luukappeli.

Ilmat oli ihanat, Évora.

Appelsiinia, Delphine ja Nicole.

Barcelonan poliisiasemalla. Angelikalta (vas.) vietiin kaikki.

Barcelonan omaperäisin orkesteri.

Joku oli käynyt piirtämässä meidän äitin Barcelonan seinille.

Kuvia

Baarissa Barcelonassa. Piti istua polvet sylissä kun siellä cucarachat kipitti.

Coimbran kaunein puu. Ja vanhin.

Yliopistolta.

Kastanjat on hyviä, täällä grillaillaan niitä.

Roman ruins.

RRrrr

No viime viikonloppu oltiin sitten Viseussa Inêksen ja Joanan luona. Oli älyttömän hauskaa, tytöt vei meitä niiden mestoille ja tyttöjen mammat syötti meitä siihen tahtiin että tuli ihan joulu mieleen. Hyvää harjoitusta, siis. Käytiin myös luistelemassa (!) sisäradalla, joka on kaupungin suuri vetonaula. Oli myös kiva nukkua lämpimässä, tää meidän lukaali kun alkaa olla ihan liian kylmä ihmisille. Puolet meistä on ostanut sähköllä toimivan lämmittimen mutta mä taistelen vastaan kun en millään viittis hommata mitään enää näin lähellä lähtöä. Lämmitys on täällä todellinen issue, onilmojapidelly-keskustelut jää kakkoseks kun aletaan puhua lämmitysjärjestelmistä. Keskuslämmitys on täällä harvinaisuus, talot on vanhoja ja jääkylmiä. Tutustuin tänään yhteen suomalaiseen tyttöön jota en ollut nähnyt aiemmin ja heti kun oltiin esitelty itsemme toisillemme ja vaihdettu kuulumiset yllätin itseni kysymästä: "Onko teillä lämmitys?". Asiaa ei hirveesti auta se, että viime viikolla meiltä oli sähköt poikki joka ilta. Se tarkottaa sitä, että sen lisäks että on kylmää, on myös pimeetä. Jos mun tarvii lukea jotain opintoja varten meen yleensä lääketieteellisen kolmanteen kerrokseen, koska sinne paistaa iltapäivällä aurinko. Aika alkukantaista, luolamiehen elämää kun tarvii juosta auringon perässä... mutta pianhan sitä pääsee saunaan.

Oon melko varma että sähkökatkoilla on jotain tekemistä kaupungin jouluvalaistuksen kanssa, joka on mas-sii-vi-nen. Joka ikinen puuta muistuttava karahka on kuorrutettu valokaapelilla tai loisteputkilla. Ihan kivalta siis näyttää, vaikka keskusaukion välkkyvät epilepsiavalot on ehkä vähän liikaa. Mutta joulu, joulu on meillä. Muutenkin olo on kuin lapsella, joulukalentereita on het moneen lähtöön, Suomesta sain, kiitos, ja itävaltalainen Angelika teki meille yhden suklaakalenterin kun sen oli niin ikävä adventtikalenteria Austriasta. Muutenkin on herkuteltu, tehtiin kansainvälinen illallinen kämppisten kanssa, ja tein sitten korvapuusteja. Kaardemummaa ei löytynyt kaupasta, niin maku muistutti mun mielestä enemmän Hanna-tädin keksejä, ja oikeestaan ulkonäkökin, ne ei oikeen noussu, mutta kämppikset kehu kovasti. Ja ihan hyviä ne olikin, mutta aika kaukana alkuperäisestä. Nicole teki italialaista risottoa, Angelika teki omenastruudelin ja Teele virolaista munavoita. Delphine toi belgilaisen quiche-piiraan. Ja kyllä maittoi. Oon myös harkinnut portugalilaisen keittokirjan ostamista, että tulis mukaan jotain makuja täältä. Näkemäni "1000 tapaa kokata turska" -kirja saa tosin jäädä kaupan hyllyyn. Ravintolassa söin feijoada brasileiraa. Feijoada tarkoittaa, että siinä on papuja, riisiä ja porsasta. Brasileira tarkoittaa, että porsaasta on käytetty kaikki ne osat, joita kukaan ei muuten syö, kuten kärsä ja aivot ja sorkat. Siinä ne oli lautasella karvoineen kaikkineen, jäi sitten syömättä.

Käytiin myös syömässä yhessä Repúblicassa, opiskelijakommuunissa siis, ja siellä sain ilokseni kuulla että mun aksentti kuulostaa kuulemma portolaiselta, tai ainakin jossain Porton lähellä olevassa kylässä puhutaan mun tapaan. Tosin luulen että se johtuu mun ärrästä jota en ihan täysin hallitse, portugalilaisten ärrä on ärristä hulluin, ranska ja saksa jää kakkoseksi. Nyt lähden kiertämään ärrää orren ympäri kavereiden kanssa Bigorna Bariin. Terrrrve!

Madridin molemmat puolet

Tänään on vapaapäivä, jesh. Joulukuun ensimmäisenä päivänä täällä juhlitaan itsenäisyyspäivää (itsenäisyys Espanjasta). Itsenäisyyttä ei kuitenkaan juhlita kovin näyttävästi, meidän itsenäisyyspäivään kuuluu tänään yhteinen illallinen. Tehdään kohta pitsaa kämppisten kanssa. Angelika leipoi jo kakun, mutta meillä ei ole vispilää niin kermavaahto jäi vähän laihaksi. Kakku on varmasti silti ihan hyvä. Lupasin kans leipoa korvapuusteja tällä viikolla, toivottavasti onnistuu.

Viime viikon alku oli opiskeluntäytteinen, kun yritin saada kaiken mahdollisimman valmiiksi ennen viikonloppua. Torstain ja perjantain välisenä yönä lähdettiin yhden romanialaistytön, Danielan kanssa Madridiin. Junalla pääsee sinne täältä Coimbrasta seitsemässä tunnissa. Madrid oli tosi kylmä, mutta myös tosi ihana. Viikonlopun aikana käytiin Danielan kanssa katsomassa kaikki kuuluisat espanjalaistaiteilijoiden teokset Picassosta Velázqueziin ja flamencoakin käytiin näkemässä flamenco-klubilla Madridin keskustassa. Käytiin myös el Rastron markkinoilla ja kuninkaan palatsissa, joka oli huimaavan hieno. Kaikki muu paitsi majoitus sujui ongelmitta. Ei varattu mitään etukäteen kun aateltiin että nyt ei oo mikään high season, mentiin vaan turisti-infoon kysymään nuorisohostellien osoitteita. Kahdessa ekassa hostellissa vapaata olis ollu vaan ekaks yöks, ja me tarvittiin kaksi hostelliyötä. Soitettiin sitten hieman keskustan ulkopuolella olevaan nuorisohostelliin, jossa oli tilaa ja johon sitten loppujen lopuksi päädyttiin. Hostelli sinänsä oli ihan hieno ja aamupala hyvä ja hinta halpa, mutta sijainti tuotti meille ongelmia iltasella. Hostelliin piti ilmoittaa etukäteen, mikäli meinasi palata puolenyön jälkeen, ja piti valita, palaako kahdelta, neljältä vai kuudelta aamulla. Hostelli oli kaupungin laidalla keskellä hervottoman kokoista puistoa, ja hostellivirkailijat varoittivat etukäteen, että puistoa ei ole sitten valaistu, parempi palata taksilla jos menee myöhään. No sitten kun kello oli tarpeeksi hypättiin taksiin keskustasta. Taksikuski ei tiennyt, että puistossa on hostelli, mutta lupasi ajaa meidät perille. Kuskia hämmästytti kuitenkin, että puistossa, joka on tunnettu prostituutiosta ja huumediilereistä on myös nuorisohostelli. Ei sitten turisti-infosta kerrottu, että hostellin liepeillä harjoitetaan myös toisenlaisia bisneksiä. Taksi ei voinut ajaa perille, koska puiston autotie oli suljettu prostituution vaikeuttamiseksi. Niin me sitten hilpaistiin Danielan kanssa pikapikaa liian pitkä matka taksilta hostellille. Toisenakaan iltana taksikuski ei tuntenut hostellia, ja ajoi meidät puiston toiselle puolelle, jossa näimme vosut verkkosukkahousuissa ja pyysimme taksikuskia viemään meidät paikkaan, johon edellinen kuski jätti meidät. Hostelli ei siis ollut suuri elämys, mutta muuten Madrid oli mahtava. Iltaisin keskustassa joka puolella loisti kaunis jouluvalaistus.

Palasin Madridista tänään aamukuudelta, ja päivä on mennyt pitkälti nukkuessa. Viimeistelin kyllä kirjallisuuskritiikin Euroopan historiaa käsitelleestä kirjasta. Luulin etukäteen kyseistä hommaa mahdottomaksi tehtäväksi, mutta ilmeisesti oon edenny mun portugalissa jo ihan kivasti, kun kykenin oikeesti kirjottamaan työn, joka olis ollu mulle vaikee suomeksikin. Huh. Tällä viikolla pitäis lukee Cultura Brasileira -kurssin tenttiin, joka on ens viikolla, kun viikonloppu menee portugalilaiskämppisten kotikonnuilla Viseussa, ne kutsu meidät näkemään niiden perheitä. Kivaa.