Ei saa peittää

Elely Ruotsissa ilman ruotsalaista henkilötunnusta on välillä hankalaa. Täkäläiset heittelevät sotuaan kaikille kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, ja sitä myös kysytään tosi usein. Videovuokraamossa kaikki sujui hyvin siihen saakka, kunnes kävi ilmi että minulla on vain suomalainen sotu. ”Då blir det problem.” (Ei siitä kyllä oikesti mitään ongelmaa tullut, mutta henkilötunnuksen puutteeseen suhtaudutaan kaikkialla vakavasti.) Prepaid-liittymän lataaminen netissä on mahdotonta ilman ruotsalaista henkilötunnusta. Ruotsalaisille nettisivuille rekisteröityminen ja nettikaupoista ostamista varten tarvitsee lähes poikkeuksetta kirjata itsensä sisään ruotsalaisella personnummerilla. Kuntosalin jäseneksi kirjautuessani oli ongelmia sotun puutteen takia. Aluksi yritin heittää suomalaisen henkilötunnukseni peliin, koska ruotsalainen henkilötunnus on periaatteessa hyvin samannäköinen, ensin syntymäaika, viiva, ja sitten neljä tunnistenumeroa. Erona on se, että täällä aloittavat kirjaamisen syntymävuodesta, sitten tulee kuukausi ja päivä, joten suomalainen ppkkvv-malli on sekoittanut pakkaa vielä enemmän. Onnekseni satuin saamaan hakemani työn kääntäjänä (!!!), ja joudun hankkimaan ruotsalaista personnummeria vastaavan samordningsnummerin, jota voin sitten heitellä peliin aina tarvittaessa. Töistä en vielä tiedä sen enempää, mutta ystävällinen Auto Svar oli kommentoinut näytetekstejäni ja kertoi pitäneensä niistä. Nyt odottelen samordningsnummeria että voin ottaa työt vastaan, ilman sitä ei onnistu.


Turkkilaiset vaihtarit tekevät harjoittelua alakouluissa täällä Härnösandissa, ja ohjaavana opettajana kahdelle heistä toimii eppuluokan opettaja, joka on myös dekkarikirjailija. Fatma ja Duygu olivat kysyneet, onko opettajan kirjoja käännetty englanniksi, jotta he voisivat lukea niitä, mutta kirjailija-opettaja oli kertonut, että hänen kirjojaan on toistaiseksi käännetty vain suomeksi. Turkkilaiset olivat kertoneet, että heillä on täällä suomalainen ystävä, ja Annika Sjögren oli lykännyt tytöille mukaan minulle tuotavaksi signeeratun suomenkielisen kirjansa ”Mereltä käy myrsky”. Kirjan nimellä ei ole juurikaan tekemistä juonen kanssa, eikä teos ehkä muutenkaan lukeudu dekkarien kirkkaimpaan kärkeen, mutta on ollut ihan älyttömän hauskaa lukea kirjaa, koska sen tapahtumapaikkana on Härnösand! Olen iltalenkeillä kierrellyt päähenkilöiden kotikatuja ja säpsähdellyt kun pimeällä kadulla on yhtäkkiä tullut joku vastaan. Sjögren on kirjottanut kaksi muutakin Härnösandiin sijoittuvaa kirjaa, jotka ajattelin etsiä täältä kirjastosta iltalenkkien iloksi.


Näiden kohta kolmen kuukauden aikana, jotka olen viettänyt Ruotsissa vastaan on tullut yllättävän paljon suomalaisia sukunimiä. Eniten on tietenkin johanssoneita, anderssoneita, karlssoneita ja nilssoneita, mutta pekästään Johanin kavereista löytyy myös Paavola, Koivisto, Rissanen ja Käppinen. Yksikään kohtaamani suomalaisella sukunimellä varustettu ruotsalainen ei ole osannut sanaakaan suomea, mutta he kaikki ovat maininneet, että heillä on ehkä vielä suomalaisia sukulaisia Jakobstadissa = Pietarsaaressa. Parinkymmenentuhannen asukkaan kaupungiksi aika hyvin, he. Sitä paitsi huijasin hiukan, KAIKKI ruotsalaiset osaavat vähintään yhden lauseen suomea. ”Ei saa peittää” on jostain syystä iskostunut lämpöpatterin varoitustarrasta koko kansakunnan takaraivoon. Tämän lisäksi osa tutuistani täällä on opetellut muutaman hyödyllisen fraasin suomeksi (ehkä pietarsaarelaiset ovat olleet apuna): rattikelkka, vesipuhveli, ryppytissi, heitä homo voltti, lakkalikööri...

Tässä yhtä hyödyllisten sanojen lista toisella kotimaisella:


jänkare – jenkki
tik – narttu
lik – ruumis
rimlig – kohtuullinen
senilsnöre – se nauha mistä setien ja tätien silmälasit roikkuu
förfallodag – eräpäivä
mysa – olla mukavasti
hylla – kunnioittaa, kannattaa jotakuta (eikä hyllyttää, kuten pitkään annoin itseni ymmärtää)
gumma – eukko, gubben vastapari
kaxig – rehvakas
skärmdump – ruutukaappaus (esim lehdessä kuva jostain nettisivusta)

+ svensk bit – viimeinen pala kakkua, jota kukaan ei kehtaa syödä ja se homehtuu jääkaappiin

Elämän kevät

Mistä tietää kevään tulleen? Aika kulkee kolminkertaisella nopeudella talveen verrattuna. Kolme viikkoa on mennyt yhtäkkiä suitsait sukkelaan. Viivi oli täällä mun luona tän kuun alussa pitkän viikonlopun, jonka aikana ehdittiin katsella Sundsvallia ja syödä siellä uuniperunaa, käydä Fjällrävenin tehtaanmyymälässä ja Ö-vikissä, kokata suomalainen illallinen kansainväliselle köörille (pinaattilettuja, karjalanpiirakoita ja salmiakkia, meni kuin kuumille kiville, paitsi salmiakki), grillata chorizoa ja halloumia ja heilua Härnösandin yössä, kirpparillakin käytiin ja syötiin kevään ekat jätskit. Oli k-i-v-a-a !!!

Arkeen paluu sujuikin sitten tehokkaasti espanjan fonetiikan avulla, mulla oli viikko sitten tentti johon piti lukea yli satasivuinen pruju vuodelta 1967. Teksti käsitteli yleisimpiä virheitä, joita ruotsalaiset tekevät lausuessaan espanjaa, eikä tentissä kysytty siitä mitään. Mutta tulipahan luettua ruotsiksi espanjasta. Mulla oli myös ruotsin kielen kakkoskurssin tentti, jota varten yritin vähän kertailla kanssa. Ruotsin tentissä oli kymmenen sivua (!), mutta se oli kuitenkin melko helppo. Kirjoitin myös aineen otsikolla Min favoritplats i hela världen (mummula), ja ope vissiin tykkäsi, hyvin meni jee.

Varma kevään merkki on myös kesätyöpaniikki. Koska kevät ei ole vielä kovin pitkällä, eihän, varsinaiseen paniikkiin ei olla vielä päästy, mutta yhden jos toisenkin hakemuksen olen ehtinyt tässä kuluneiden viikkojen aikana kirjoitella. Hain jo helmikuussa harjoitteluun kevään ajaksi tänne paikalliseen mainostoimistoon, ja vastasivat sieltä että ottavat minut oikein mielellään 15. lokakuuta alkaen. Kiitti. Hain myös viime viikolla osa-aikatöitä kääntäjänä kevääksi (ruotsista ja englannista suomeksi), kun sattuivat etsimään suomenkielistä viestinnän opiskelijaa siihen tehtävään. Työnäytteinä piti kääntää tuulivoimaa koskeva teksti ja kirjoittaa oma teksti silmien laserleikkauksista. Tällä viikolla kuulemma ottavat yhteyttä, jos ottavat. Pitäkää peukkuja! Ruotsalaiset muuten kirjaimellisesti pitävät niitä nyrkkinsä sisässä kun toivottavat onnea, he.

Opiskelu- ja työnhakuhommien vastapainoksi käytiin yksi päivä Johanin ja sen opiskelukavereitten kanssa uimassa, oli sairaan kivaa pitkästä aikaa, en edes muista millon oisin ollu viimeksi! Ainakaan uimahallissa. Tai no okei kylpylässä käytiin Johanin kaa muutama viikko sitten kanssa, mutta ei sitä lillimistä ja liukumäkiä lasketa. Tällä kertaa mummot veti juoksuvöissään ja minä rinnalla, pojat pelastussukelteli jotain muoviukkeleita altaan pohjasta. Vaihtareiden kanssa ollaan rentouduttu pitämällä leffailtoja, viimeksi katsottiin turkkilaisten tyttöjen leffa Babam ve Oğlum, englanniksi My father and my son, suosittelen! Itkeä saa ja nauraa. Leffojen lisäksi meillä on parin viikon välein international dinners, eri maista olevat kokkaavat perinteisiä ruokiaan muille. Rima on korkealla Viivin ja mun pinaattilettujen jälkeen joista kirjaimellisesti taisteltiin, huomisiltana turkkilaiset pistävät pöydän koreaksi.

Ja hei kiitos saamistani korteista, ovat ilostuttaneet minua kovasti! Muutenkin menee oikein hyvin ja hymyilyttää. Kevätriemua täältä sinne, puss å kram!

Taannoisen naisten päivän kunniaksi laitan sanalistan sijaan liitteeksi listan naisista, joita koko Ruotsi kuuntelee juuri nyt:

Ruotsiksi

Alice B

Laleh

Melissa Horn

Veronica Maggio

Englanniksi

Amanda Fondell

Amanda Mair

First Aid Kit

Laleh

Lykke Li

Rebecca & Fiona

Musik non stop!