Altantin rannalla

Tulin just saunasta. Turkulaisen tytön portugalilainen vuokraisäntä on Suomi-hullu, se on ollu töissä Suomessa ja tuonu saunan mukanaan Portugaliin. Tai kiukaan, ainaki. Oli ihan oikeet suomalaiset löylyt lämpimässä kesäillassa, uima-allaskin oli. Uhu.

Sää on ihan kesäinen, melkein kolkyt astetta on edelleen. Oltiin viikonloppu Teelen ja Angelikan kaa, kämppisten kesken siis, biitsillä Lissabonin lähellä ja Sintran kaupungissa käytiin kanssa. Vuokrattiin auto ja ajettiin pienimuotoisesti Praia do Guincholle, surffauksen World Championship -rannalle harjottelemaan. Paitsi ei me loppujen lopuks surffattu vaan bodyboardingeiltiin, se on niinku surffausta mut siinä ei nousta seisomaan. Surffijamppa sano että aallot ei ollu hyvät surffaamiseen, et tänä viikonloppuna kannatti mieluummin harrastaa bodyboardingia. Ja mehän harrastettiin, oli ihan älyttömän kivaa. Ehkä ens kerralla sit surffilauta jos aallot on suotuisat. Yötä oltiin camping-alueella ihan rannan vieressä, ja käytiin myös Cabo da Rocalla, Euroopan läntisimmällä ulokkeella.

Muutenkin oon harrastanu vesiurheilua, yliopisto järjesti vaihtareille melontaretken. Tän kaupungin halki kulkee Mondego-joki ja meidän oli määrä meloa 18 kilometriä, mutta luulen että ne vaan halus että me tunnetaan itsemme atleeteiksi, se ei varmasti ollu niin pitkä se reitti. Mutta kivaa oli, meille oli järjestetty grillibileet melonnan päätteeksi ja uitiin joessa ja aurinko paistoi.

Yliopistolla kurssit alkaa lähteä ihan kunnolla käyntiin, mun pitäis muun muassa kirjottaa portugaliks 15 sivua jostain Afrikkaan liittyvästä, aihe toivottavasti täsmentyy vielä. Cultura portuguesan, Portugalin kulttuuri -kurssin proffa tuntee Jyväskylän yliopiston kielten laitokselta proffan ja yks toinen proffa on vieraillu Joensuun yliopistossa. Muutenkin on tosi kummallista kun aina kun joku kysyy mistä maasta oon kotoisin, niin seuraava kysymys on "Ai ootsä Joensuusta?" tai vielä useemmin "Ootko Turusta?". Yleensä Helsinki on ainut mitä ulkomaalaiset tuntee Suomesta, mut täällä kaikki tietää Turun ja Joensuun...mtäh.

Aijoo ja portugalilaiset työllistää itseään mielenkiintosilla tavoilla, täällä on muun muassa päällystäjien ammattikunta. Kadun varsilla on yleensä vanhoja miehiä, jotka päällystää kaikennäkösiä dokumentteja ja kortteja kontaktimuovilla pientä maksua vastaan. Mäkin haluisin kehittää itselleni jotain vapaa-ajanvietettä, oon yrittäny alottaa jonku harrastuksen täällä mut kaikki menee päällekäin mun kurssien kanssa yliopistolla, kun luennot päättyy illalla kaheksalta tai kymmeneltä (!). Lokakuussa alkais angolalaisten tanssien kurssi, aattelin kysyä voisinko mennä sinne vaikken pääsis joka kerta. Ens viikolla aion harrastaa piknikkejä, sovin yhden tsekkiläisen tytön kanssa että käydään tarkastamassa kaupungin puistot, täällä on pari isompaa julkista puutarhaa.

Opiskelijaelamaa

Kolmas viikko taalla. Viime viikonloppuna Erasmus Student Network -vaihtarijarjesto jarjesti retken Portoon, oltiin kamppisten kanssa siella maistelemassa portviineja ja tutustumassa kaupunkiin ja muihin Erasmus-opiskelijoihin. On ollut huvittavaa huomata, kuinka hyvin stereotypiat pitaa paikkansa: espanjalaiset ei sieda hetkeakaan hiljaisuutta, ne on aanessa ihan koko ajan, tasmallisia saksalaisia kiristaa aivan torkeesti se, etta mikaan taalla ei tapahdu sovitussa aikataulussa, ranskalaiset ei puhu englantia... Reissu oli kaikesta huolimatta kiva ja haluan kayda Portossa viela uudestaan. Aijoo ja tapasin reissulla kolme suomalaista tyttoa, jotka opiskelee Pirkanmaan ammattikorkeessa, ne on kans taalla vaihdossa. Yks niista on Jyvaskylasta, kavi ilmi etta ollaan asuttu naapureina mutta tavattiin sit ekaa kertaa taalla. Jepjep.

Kurssien yliopistolla piti alkaa jo kaksi viikkoa sitten, mutta vain yksi mun valitsemista kursseista on oikeasti alkanut jo. Homma toimii niin, etta ennen jokaista tuntia pitaa menna istumaan luentosalin eteen jannittamaan, onko kurssin opettaja jo palannut lomilta ja saapuko tama arvon professori kenties paikalle. Kursseilla ei siis ole varsinaista alkamispaivaa, vaan luennot alkaa kun proffaa huvittaa. Valilla turhauttaa laukata edestakaisin kodin ja yliopiston valia, kun tosiaan Cultura Brasileira, Brasilian kulttuuri -kurssi on tahan mennessa ainut, jonka opettaja on oikeasti saapunut paikalle. Hyva puoli odottelussa on se, etta oon tutustunu jo vaikka kuinka moneen opiskelijaan, vaihtareihin ja paikallisiin, odotellessamme kurssien alkamista kaytavilla.

Kielen kanssa sujuu aika kivasti, ymmarran melkein kaiken, puhuminenkin sujuu ok, mutta on mulla viela paljon opittavaa. Ekalla luennolla muut teki useamman sivun muistiinpanoja Brasilian alkuperaiskansoja kuvaavasta taiteesta, ma lahinna ponnistelin ymmartaakseni edes paallisin puolin mista on kyse, ei oo toi Brasilian taidehistoria se kaikkein tutuin aihealue. Viela. Olin kuitenkin aika ylpea, kun yks brasilialianen tytto sano, etta sen on helpompi ymmartaa mun puhetta kun portugalilaisten. Todellisuudessahan syy on todnak se, etta en puhu viela hirveen nopeesti, ja portugalilaiset taas pistelee menemaan kauheeta tahtia.

Syominen ja juominen on tosi halpaa. Yliopistolounas sisaltaa alkukeiton, salaatin, leivan, paaruuan, ja jalkiruuan. Hinta 2e. Baareissa ja kahviloissa olut on vaan euron tai vahan paalle, ja mojitonkin saa 2,5 euroon. O ou.

Boa noite, sou a sua vizinha. Pode emprestar-me a saca-rolhas?

Viikonloppu ohi, ei mentykaan paakaupunkiin kun virolaiskamppiksen kaveri Lissabonista tuli kaymaan. Perjantaina saa oli ihan kamala, sato jokaisesta ilmansuunnasta ja kadut tulvi, mut onneks viikonloppuna oli sit lopulta tosi hyva ilma. Lauantaina haahuiltiin kaupungilla ja sunnuntaina suunnattiin biitsille laheiseen rantakaupunkiin Figueira da Foziin.

Elama taalla on alkanu rullaamaan tosi hyvin. Muutin viime viikolla kimppakamppaan yhdessa vaihtareiden ja portugalilaisten kanssa. Kamppiksina virolainen Teele, itavaltalainen Angelika, italialainen Nicole ja portugalilaiset Ines ja Joana. Mulla kavi ihan uskomaton munkki kun tytot pyysi mua niiden kanssa asumaan, asunto on lahella yliopistoa ja keskustaa, ja se on muutenkin aika mieleton: 7 h+ k+2 kh+3 parv. Talossa on mielettoman korkeat huoneet ja se on just rempattu. Lisaks vuokra on melko huokea, ja kamppistytot alyttoman hyvia tyyppeja. Naapurit on kans opiskelijoita, ja niilta voi aina kysella kaikenlaista lainaan, kuten viininpullon avaajaa tai muuta hyodyllista. "Boa noite, sou a sua vizinha. Pode emprestar-me a saca-rolhas?"

Taa Coimbran kaupunki on melkoista yla- ja alamakea, koko ajan saa kiiveta tai laskeutua. Matkassa kampilta yliopistolle menee noin kymmenen minuuttia, josta viisi on jyrkkaa alamakea ja viisi jyrkkaa nousua, vahan niinku nousis Harjun portaita. Jouluun mennessa mulla on todennakoisesti melkoiset megapohkeet. Julkinen liikenne tarkoittaa taalla busseja ja hisseja. Alakaupungista nousee hissi ylos yliopistolle, joka on suuren kukkulan huipulla.

Yliopistolla vaan jatketaan ihme kohellusta, kansainvalisessa toimistossa pitaa kayda noin kaksi kertaa paivassa etta saa asiansa hoidettua. Sain esimerkiksi eilen tietaa etta mulle olis ollut paikka ilmasella kielikurssilla, mutta kukaan ei vaan kertonu sita mulle. Nyt en enaa voi menna, kun sita kurssia on mennyt jo viikko. Arsyttaa aivan alyttomasti, saavuin viikko sitten ja kysyin heti paasenko sille kielikurssille, mutta mulle kerrottiin etten mahdu ryhmaan. Eilen sitten sain kuulla, etta tyyppi, jonka kanssa asioin viikko sitten ei oikeastaan tiennyt kielikursseista mitaan, kunhan jauhoi mita sattuu. Eli nyt mulla ei oo kahteen viikkoon mitaan jonkun turhan jampan takia, kiitti, obrigada. Muutenkin taalla pitaa ilmeisesti tottua siihen, etta asioita ei oikein hoideta, tai jos hoidetaan niin ehka huomenna, mutta silloinkin vain siina tapauksessa etta saavut paikalle ja kysyt onko asia jo hoidettu. Nyt oottelen etta normaalit kurssit alkais.

Taa yliopisto on alottanu 1290 ja puitteet on sen mukaiset, tosi hienoja rakennuksia ja saksalaisia turisteja valokuvaamassa niita. Viime perjantaina vaihtareille jarjestettiin tutustumiskierros Museu Academicossa, yliopiston vanhassa museossa, ja menin odottelemaan museon oven eteen kierroksen alkamista. 20 minuuttia sovittua myohemmin paikalle saapui kierroksen pitaja, ja muita ei sitten tullutkaan. Kierros jai sitten kiertamatta, jotenkin mun tuuria :D. Ensi viikonloppuna meen vaihtareille jarjestettavalle retkelle Portoon, kaydaan jossain Port-viinitilalla ja tutustutaan kaupunkiin. Sinne retkelle on kanssa tulossa yks suomalainen tytto, tapasin sen lauantaina baarissa. Se on laakisopiskelija Turusta ja meilla on yhteisia tuttuja. Piiri pieni pyorii.

No ni

No ni, here I am. Toinen paiva Portugalissa.

Tanne tulemiseen vaadittiin juna, bussi, lentokone, lentokone, metro, juna, juna ja bussi. Reissu kesti reilun vuorokauden, josta 12 tuntia vietin Ryanairin Frankfurtin kentalla. Saavuin Frankfurtiin iltaseiskalta ja alkuilta menikin kivasti kahviloissa, mutta yo laattalattialla oli aika nihkee. Just kun nukahdin joskus puolenyon jalkeen, siivoojilla alko tyovuoro. Ne ajo rallia jollain lattiankiillotuskoneilla ympari odotushallia mieleton virne naamalla. Luulen, etta kukaan ei varmaan yleensa kiinnita niihin mitaan huomiota, niin sit kun niilla on mahdollisuus herattaa parikymmenta nukkuvaa matkustavaista muutenkin heikosta unesta, niin ne tekee sen ilolla. Ne myos moppas lattian myos meidan nukkuvien valista, niin etta puoleen tuntiin ei voinut vaihtaa asentoa, jossei halunnut uida moppausmehussa. Yks niista paatti pyyhkia polyt terminaalin loisteputkilampuista, jotka oli tietenkin suoraan meidan jo heranneiden reissaajien ylapuolella. Poly leijali natisti suurina hiutaleina meidan paalle.

Nukuin sit pari tuntia sina yona ja kun check in aukes aamuneljalta, siirryin nuokkumaan lahtoportille. Siella mulle tuli juttelemaan puolalainen tytto, joka oli myos tulossa vaihtoon Portugaliin. Juttelin sen kanssa levottomia lentomatkan (sekin oli ollut yota lentokentalla ja kumpikin meista oli nukkunut liian vahan) ja lentokoneen saavuttua Portoon yks saksalainen tytto tuli kysymaan oonko menossa Coimbraan. No olinhan ma, lahdettiin sit seikkailemaan yhessa kohti Coimbraa. Junassa konduktoori avautu meille kun istuttiin vaarilla paikoilla ja passitti meidat vartti ennen perilletuloa ekasta vaunusta vikaan vaunuun kaikkien kamojen kanssa. Arrh.

Coimbrassa etsiydyin yliopiston asuntolaan jossa asun ekat kaks viikkoa ja kannoin mun matkalaukkua edestakaisin kun kukaan ei tiennyt mika taloista oli asuntola. Loysin sit viimein. Huone on tosi kiva ja siina on mun kanssa portugalilainen tytto, mut se tulee siihen vasta ens viikolla. Tapasin sen kylla jo ja se oli tosi kiva. Asuntolaan on puolen tunnin bussimatka, ostin eilen elamani ensimmaisen bussikortin! Tanaan kavin kymmenelta asuntotoimistossa, jonka piti aueta 9-9.30 (kaikki aukioloajat on taalla liukuvia), mutta se ei ollut viela auki. Siina odottelemassa oli italiainen ja itavaltalainen tytto, jotka pyys mut asumaan niiden kanssa kommuuniin, mennaan kohta kattomaan sita kamppaa. Vaikuttaa lupaavalta, asiat on jarjestyny aika kivasti.

Yliopistolla taalla ei olla kovinkaan jarjestelmallisia. Kaikille vaihtareille luvattiin ilmanen kielikurssi, mutta nyt sinne paasikin random-valinnalla vaan parikymmenta kaikista sadoista vaihtareista, joita taalla Coimbrassa on. Vaihtoehdoks tarjottiin 250(!) euroo maksavaa kielikurssia, no danks. Mun opinnot alkaa ens vkolla ja ne on portugalin kieliopintoja, niin paatin etta en kay sit erillista kielikurssia ollenkaan. Muutenkin naa on taalla yliopistolla hukannu kaiken, mita ne on kaskeny lahettaa tanne etukateen. Onneks mulla on kopiot suurimmasta osasta. Ja oon ilokseni huomannu etta pystyn puhumaan ihan ok portugalia ilman sanakirjaa, ei taalla puhuta englantia edes kansainvalisessa toimistossa.

Okei, eli oon elossa ja hyvin menee. Taa viikko menee asioita jarjestellessa, ja vaihtarituttavuuksien kanssa puhuttiin, et jos lahettais vkonloppuna kaymaan Lissabonissa.

Beijos, pusuja,

Immunne.