Kohta kotona

Vika viikko juoksee sellasta vauhtia ettei ehdi käsittää. Asioita ei helpota se, että oon kipee. Sunnuntaina kävin ensiavussa kuunteluttamassa sydämeni joka tykytti kamalasti, kuulemma kuumeen takia. Muhun iskettiin kaksi antibioottipiikkiä ja yksi tippa. Nyt napsin antibiootteja ja muita kuumelääkkeitä kotosalla. Olo on onneksi jo virkeämpi kuin viikonloppuna, ja elämä alkaa voittaa. Silti melko surkeeta, että oon just viimesen viikon kipeenä. Kämppikset oli järjestämässä mulle yllätysjuhlia jäähyväisiksi, mutta ne pääty kuitenkin kysymään, oonko tarpeeks terve vastaanottamaan ystäviä vai peruutetaanko pippalot. Päätin jaksaa olla kotona kavereiden kanssa, yöelämään musta ei ihan vielä ole. Mutta 'yllätysjuhlat' luvassa siis torstaina :)

Nää kaks vikaa viikkoa on menny esseitä palautellessa ja tenttejä tehden. Sit meillä oli myös illallinen ravintolassa Estudos Portugueses e Lusófonos -opiskelijoiden kanssa, siis vähän niinku äidinkielen opiskelijoita ovat. Kävin kavereiden kanssa myös animaatioelokuvafestareilla ja jazz-konsertissa. Lauantaina tein perussuomalaista pannaria ja naminam, hyvää oli. Joo ja sit käytiin katsomassa portugalilaisen Nobel-voittaja José Saramagon käsikirjoittama leffa Ensaio sobre a cegueira, englanniks Blindness, oli tosi hyvä. Ei kai oo vielä Suomessa, mutta tulossa on.

Meen perjantaina Lissaboniin, josta siirryn lauantaina Madridiin ja sieltä sitten Suomeen. Lissabonissa haluisin ehkä mennä kattomaan vielä yhden portugalilaisen leffan, se kertoo fado-laulaja Amáliasta, joka on ehkä portugalin tunnetuin hahmo. Fado on sitä kohtalokasta portugalilaislaulantaa, ja Amália oli sen ykköstulkitsija. Sellanen Portugalin Édith Piaf. Mulla on siis Lissabonissa aikaa perjantai ja lauantai, ja perjantai-iltana meen kattomaan West Side Storyn, jeeee! Kaiken kaikkiaan yritän vielä ehtiä tehdä kaikennäköistä, kaikki täytyy vaan tehdä puoliteholla kun oon kipee. Mutta kai tää tästä. Tällä viikolla jo Suomessa, pian nähdään!

Fotos

Hampaat pitää pestä kynttilän valossa kun sähköt on katki. Taas.
Inês viinitilalla.

Paikkakunnan parhaat kahvit, teatterin lämpiö.

Madridissa korot kopisi. Flamenco.

Jouluvaloja Madridissa.

Kuninkaan linna Madridissa, oli hieno muuten. Niin hieno, että näin siitä unta seuraavana yönä.

Évorassakin on luukappeli.

Ilmat oli ihanat, Évora.

Appelsiinia, Delphine ja Nicole.

Barcelonan poliisiasemalla. Angelikalta (vas.) vietiin kaikki.

Barcelonan omaperäisin orkesteri.

Joku oli käynyt piirtämässä meidän äitin Barcelonan seinille.

Kuvia

Baarissa Barcelonassa. Piti istua polvet sylissä kun siellä cucarachat kipitti.

Coimbran kaunein puu. Ja vanhin.

Yliopistolta.

Kastanjat on hyviä, täällä grillaillaan niitä.

Roman ruins.

RRrrr

No viime viikonloppu oltiin sitten Viseussa Inêksen ja Joanan luona. Oli älyttömän hauskaa, tytöt vei meitä niiden mestoille ja tyttöjen mammat syötti meitä siihen tahtiin että tuli ihan joulu mieleen. Hyvää harjoitusta, siis. Käytiin myös luistelemassa (!) sisäradalla, joka on kaupungin suuri vetonaula. Oli myös kiva nukkua lämpimässä, tää meidän lukaali kun alkaa olla ihan liian kylmä ihmisille. Puolet meistä on ostanut sähköllä toimivan lämmittimen mutta mä taistelen vastaan kun en millään viittis hommata mitään enää näin lähellä lähtöä. Lämmitys on täällä todellinen issue, onilmojapidelly-keskustelut jää kakkoseks kun aletaan puhua lämmitysjärjestelmistä. Keskuslämmitys on täällä harvinaisuus, talot on vanhoja ja jääkylmiä. Tutustuin tänään yhteen suomalaiseen tyttöön jota en ollut nähnyt aiemmin ja heti kun oltiin esitelty itsemme toisillemme ja vaihdettu kuulumiset yllätin itseni kysymästä: "Onko teillä lämmitys?". Asiaa ei hirveesti auta se, että viime viikolla meiltä oli sähköt poikki joka ilta. Se tarkottaa sitä, että sen lisäks että on kylmää, on myös pimeetä. Jos mun tarvii lukea jotain opintoja varten meen yleensä lääketieteellisen kolmanteen kerrokseen, koska sinne paistaa iltapäivällä aurinko. Aika alkukantaista, luolamiehen elämää kun tarvii juosta auringon perässä... mutta pianhan sitä pääsee saunaan.

Oon melko varma että sähkökatkoilla on jotain tekemistä kaupungin jouluvalaistuksen kanssa, joka on mas-sii-vi-nen. Joka ikinen puuta muistuttava karahka on kuorrutettu valokaapelilla tai loisteputkilla. Ihan kivalta siis näyttää, vaikka keskusaukion välkkyvät epilepsiavalot on ehkä vähän liikaa. Mutta joulu, joulu on meillä. Muutenkin olo on kuin lapsella, joulukalentereita on het moneen lähtöön, Suomesta sain, kiitos, ja itävaltalainen Angelika teki meille yhden suklaakalenterin kun sen oli niin ikävä adventtikalenteria Austriasta. Muutenkin on herkuteltu, tehtiin kansainvälinen illallinen kämppisten kanssa, ja tein sitten korvapuusteja. Kaardemummaa ei löytynyt kaupasta, niin maku muistutti mun mielestä enemmän Hanna-tädin keksejä, ja oikeestaan ulkonäkökin, ne ei oikeen noussu, mutta kämppikset kehu kovasti. Ja ihan hyviä ne olikin, mutta aika kaukana alkuperäisestä. Nicole teki italialaista risottoa, Angelika teki omenastruudelin ja Teele virolaista munavoita. Delphine toi belgilaisen quiche-piiraan. Ja kyllä maittoi. Oon myös harkinnut portugalilaisen keittokirjan ostamista, että tulis mukaan jotain makuja täältä. Näkemäni "1000 tapaa kokata turska" -kirja saa tosin jäädä kaupan hyllyyn. Ravintolassa söin feijoada brasileiraa. Feijoada tarkoittaa, että siinä on papuja, riisiä ja porsasta. Brasileira tarkoittaa, että porsaasta on käytetty kaikki ne osat, joita kukaan ei muuten syö, kuten kärsä ja aivot ja sorkat. Siinä ne oli lautasella karvoineen kaikkineen, jäi sitten syömättä.

Käytiin myös syömässä yhessä Repúblicassa, opiskelijakommuunissa siis, ja siellä sain ilokseni kuulla että mun aksentti kuulostaa kuulemma portolaiselta, tai ainakin jossain Porton lähellä olevassa kylässä puhutaan mun tapaan. Tosin luulen että se johtuu mun ärrästä jota en ihan täysin hallitse, portugalilaisten ärrä on ärristä hulluin, ranska ja saksa jää kakkoseksi. Nyt lähden kiertämään ärrää orren ympäri kavereiden kanssa Bigorna Bariin. Terrrrve!

Madridin molemmat puolet

Tänään on vapaapäivä, jesh. Joulukuun ensimmäisenä päivänä täällä juhlitaan itsenäisyyspäivää (itsenäisyys Espanjasta). Itsenäisyyttä ei kuitenkaan juhlita kovin näyttävästi, meidän itsenäisyyspäivään kuuluu tänään yhteinen illallinen. Tehdään kohta pitsaa kämppisten kanssa. Angelika leipoi jo kakun, mutta meillä ei ole vispilää niin kermavaahto jäi vähän laihaksi. Kakku on varmasti silti ihan hyvä. Lupasin kans leipoa korvapuusteja tällä viikolla, toivottavasti onnistuu.

Viime viikon alku oli opiskeluntäytteinen, kun yritin saada kaiken mahdollisimman valmiiksi ennen viikonloppua. Torstain ja perjantain välisenä yönä lähdettiin yhden romanialaistytön, Danielan kanssa Madridiin. Junalla pääsee sinne täältä Coimbrasta seitsemässä tunnissa. Madrid oli tosi kylmä, mutta myös tosi ihana. Viikonlopun aikana käytiin Danielan kanssa katsomassa kaikki kuuluisat espanjalaistaiteilijoiden teokset Picassosta Velázqueziin ja flamencoakin käytiin näkemässä flamenco-klubilla Madridin keskustassa. Käytiin myös el Rastron markkinoilla ja kuninkaan palatsissa, joka oli huimaavan hieno. Kaikki muu paitsi majoitus sujui ongelmitta. Ei varattu mitään etukäteen kun aateltiin että nyt ei oo mikään high season, mentiin vaan turisti-infoon kysymään nuorisohostellien osoitteita. Kahdessa ekassa hostellissa vapaata olis ollu vaan ekaks yöks, ja me tarvittiin kaksi hostelliyötä. Soitettiin sitten hieman keskustan ulkopuolella olevaan nuorisohostelliin, jossa oli tilaa ja johon sitten loppujen lopuksi päädyttiin. Hostelli sinänsä oli ihan hieno ja aamupala hyvä ja hinta halpa, mutta sijainti tuotti meille ongelmia iltasella. Hostelliin piti ilmoittaa etukäteen, mikäli meinasi palata puolenyön jälkeen, ja piti valita, palaako kahdelta, neljältä vai kuudelta aamulla. Hostelli oli kaupungin laidalla keskellä hervottoman kokoista puistoa, ja hostellivirkailijat varoittivat etukäteen, että puistoa ei ole sitten valaistu, parempi palata taksilla jos menee myöhään. No sitten kun kello oli tarpeeksi hypättiin taksiin keskustasta. Taksikuski ei tiennyt, että puistossa on hostelli, mutta lupasi ajaa meidät perille. Kuskia hämmästytti kuitenkin, että puistossa, joka on tunnettu prostituutiosta ja huumediilereistä on myös nuorisohostelli. Ei sitten turisti-infosta kerrottu, että hostellin liepeillä harjoitetaan myös toisenlaisia bisneksiä. Taksi ei voinut ajaa perille, koska puiston autotie oli suljettu prostituution vaikeuttamiseksi. Niin me sitten hilpaistiin Danielan kanssa pikapikaa liian pitkä matka taksilta hostellille. Toisenakaan iltana taksikuski ei tuntenut hostellia, ja ajoi meidät puiston toiselle puolelle, jossa näimme vosut verkkosukkahousuissa ja pyysimme taksikuskia viemään meidät paikkaan, johon edellinen kuski jätti meidät. Hostelli ei siis ollut suuri elämys, mutta muuten Madrid oli mahtava. Iltaisin keskustassa joka puolella loisti kaunis jouluvalaistus.

Palasin Madridista tänään aamukuudelta, ja päivä on mennyt pitkälti nukkuessa. Viimeistelin kyllä kirjallisuuskritiikin Euroopan historiaa käsitelleestä kirjasta. Luulin etukäteen kyseistä hommaa mahdottomaksi tehtäväksi, mutta ilmeisesti oon edenny mun portugalissa jo ihan kivasti, kun kykenin oikeesti kirjottamaan työn, joka olis ollu mulle vaikee suomeksikin. Huh. Tällä viikolla pitäis lukee Cultura Brasileira -kurssin tenttiin, joka on ens viikolla, kun viikonloppu menee portugalilaiskämppisten kotikonnuilla Viseussa, ne kutsu meidät näkemään niiden perheitä. Kivaa.

Sama swahiliksi

No nyt on Barcelonassa käyty ja läskikshän se meni. Itävaltalaiskämppis Angelikan laukku varastettiin toisen päivän aamuna, niin loppuaika menikin sitten enemmän ja vähemmän poliisilaitoksella, Itävallan konsulaatissa ja muissa kohteissa, joita en edellisellä Barcelonan keikalla kieltämättä nähnyt. Käytiin kyllä Gaudi-puistossa ja vähän ostoksilla ja maailman parhaassa vegeravintolassa, mutta menihän se fiilis vähän muiltakin kun Angelikalta, kun siltä lähti ihan kaikki rahat, kortit, passi, puhelin, kamera ja mitä näitä nyt on mitä kannattaa kaikkia pitää samassa paikassa. Mut okei löysin ihanat kevätkengät, se vähän helpotti. Huhtikuuta odotellessa. Päätettiin reissata vähän lisää kun Espanjassa ei ollut onni myötä, niin tänä viikonloppuna käytiin Nicolen ja belgialaisen Delphinen kanssa Évorassa. Se on portugalilainen kaupunki neljä tuntia Coimbrasta etelään. Kauneimpia kaupunkeja Portugalissa, suosittelen!

Perjantaina käytiin kattomassa kans jotain suosittelemisen arvoista, täällä Coimbrassa oli Brandi Carlilen konsertti. Se on jenkkilaulajatar joka lurittelee country-äänellään hyvää musiikkia. Torstaina löysin myös sellaseen reggae-luolaan jossa haluisin käydä vielä uudestaan, siellä oli livemusaa ja hyvä meno. Vapaa-ajalla menee siis hyvin, opiskelu alko kunnolla vasta nyt. Kurssien opettajat tajus varmaan näin adventin alla että joulu on tuloillaan, pitäis varmaan teettää noilla opiskelijoilla jotain mitä vois arvioida. Tähän asti opettajat on perunu luentoja urakalla kun ne on ollu 'konferensseissa' Brasiliassa ja muuta tärkeetä, ja nyt meidän pitää tehdä korvaavia luentoja ihme aikoihin kun ne luennot kuuluu kuulemma kuitenkin pitää. Niin että hommia pukkaa, mutta meininki on kuitenkin edelleen onneksi aika löysäranteista. Sain jo melkein valmiiksi 15 sivun kirjallisen työn Culturas Africanas -kurssille. Muita kursseja mulla on Cultura Brasileira, Cultura Portuguesa 1, História da Fotografia ja Língua Portuguesa III.

Kuulin, että Portugalin suurin ulkomaalaisryhmä brasilialaisten ja kapverdeläisten jälkeen on ukrainalaiset. Jos katotte Euroopan karttaa niin Ukraina ei vois olla kauempana Portugalista, kummallista miten ne liikehtii tänne asti. Mutta portugalilaisessa telkkarissa oli kuulemma näytetty dokumentti, jossa joku Ukrainan entinen ministeri kertoi, että se jätti ministerin hommat kotimaassa kun kuuli, että raksamiehet saa Portugalissa parempaa palkkaa kun ministerit Ukrainassa. Niin se vaihto sit hallituksen hommat työhanskoihin, eikä oo ainut hanslankari Ukrainasta, ne tulee Portugaliin ymmärtääkseni useimmiten nimenomaan lapion varteen.

Tää viikko on ollut opettavainen mun lisäks myös muun muassa yhelle portugalilaiselle pojalle jonka tapasin yliopistolla.

"Ai oot siis Suomesta?"
"Joo."
"Hei mä tiiän, Suomessa puhutaan swahilia, eiks nii?"
"No ei ku suomea ja ruotsia..."
"Ai siis missäs swahilia sit puhutaan?"
"Itä-Afrikassa."
"Aa okei."

Äet ät Lisbon

Jumps jumps vaan, alakerran naapuri on ostanu jotkut uudet vahvistimet, ni että drop it like it's hawt. Niillä on ehkä myös SingStar, kuulostaa siltä. Aattelin et vois mennä joku päivä kyläileen, heh. Ainakin voisin suositella niille jotain parempaa musiikkia, Justin, Britney ja kaverit soi turhan usein. Voisin sietää naapurin huudatusta jos musiikki ois ees hyvää. Meillä on muutenkin mielenkiintonen äänimaailma täällä, portugalilainen kämppis yrittää nyt jo kolmatta kuukautta erota poikaystävästään, suoraa huutoa ja ovien läimintää lähes päivittäin. Osaisin ehkä riidellä portugaliksi jo aika hyvin, ainakaan esimerkkejä ei oo puuttunu. On tullu toi etelän ihmisten temperamentti ihan käytännössä tutuksi. Joana, kämppis siis, ja poikaystäväkin on älyttömän kivoja meitä muita kohtaan, mutta keskenään ne ei tuu yhtään toimeen. Ja hei ne on molemmat psykologeja.

Tiistaina täällä juhlittiin Dia de São Martinhoa, eli juotiin perinteistä juomaa ja syötiin kastanjoita. Söin elämäni ensimmäisen kerran kastanjoita täällä, ja mmm kyllä kannatti! Muutenkin oli kivaa kun käytiin pippaloimassa kahdessa eri Repúblicassa. Ne on sellasia perinteisiä opiskelijakommuuneita, joilla on piiitkät perinteet ja omat säännöt kaikilla. Jotkut opiskelijat asuu siis esimerkiksi 6 hengen kesken omakotitalossa ja maalaa seinät ja katot ja kaikki niin kun tykkää, yleensä aika psykedeelisesti. Vuokrasopimukseen kuuluu kokki joka tekee kaikki ruuat ja Repúblicoissa syödään aina yhdessä. Tää juontaa juurensa jostain keskiajalta, kun kaikki opiskelijat oli poikia eikä osannu kokata eikä silittää, niin ne palkkas varaäidin hoivaamaan niitä. Repúblicoita on täällä 26, ja niihin pitää aina hakea, yleensä pitää läpäistä joku testi jolla talossa jo asuvat testaavat, onko uusi tyyppi sopiva taloon. Ja niissä on usein juhlia ja ne kutsuu kaikki jotka vaan mahtuu sisään.

Sit keskiviikkona äiti tulikin kaverinsa kanssa tänne Coimbraan käymään, niillä on Lissabonissa siis hotelli mut ne teki päiväretken tänne. Oli tosi kiva nähdä ja näyttää vähän Coimbraa. Ja pitää vapaapäivä kaikesta muusta, oon yrittäny painaa pitkää päivää ja saada opiskeluhommia pois alta kun tässä on näitä Barcelonan matkoja sun muita Madrideja tulossa. Aijoo ja Aveirossa käytiin Angelikan kanssa, se on niin sanottu Portugalin Venetsia. Paino sanoilla niin sanottu, en ihan tajuu miks jokaisessa maassa pitää olla oma 'Venetsia', niinku Tukholma - Pohjolan Venetsia, tai Amsterdam - pohjoinen Venetsia. Ja okei onhan Lahdessakin kaupunginosa nimeltään Venetsia. Tämä Portugalin Venetsia Aveiro on kyllä tosi nätti kaupunki, mutta en lähtis kuitenkaan kolmen kanaalin voimalla vertaamaan Venetsiaan, mutta myönnettäköön että on se ehkä lähempänä alkuperäistä kuin Lahden kaima. Paikkakunnista puheen ollen, tiesittekö että Brasiliassa on suomalaisyhteisön perustama kylä Penedo, jossa on kuulemma luonnonpuisto, 5000 asukasta joista vajaa 10 puhuu suomea, ja tietenkin joulupukin kesämökki. Viimeinen on kuulemma suosittu nähtävyys, kylä sijaitsee Rio de Janeiron osavaltiossa, josta tehdään retkiä suomalaiskylään. Penedo tarkottaa kallionjärkälettä. Niin että ollaan me kallionjärkälekansa vaan maailmalla. Ja joulupukista multa on kyselty täälläkin, oon yllättynyt miten moni yliopisto-opiskelija haluaa tietää, oonko mä oikeesti nähny Joulupukin ja onko, hei onko se siis oikeesti olemassa vai ei.

Nyt ehkä nukkumaan, huomenna Porton kautta Barcelonaan. Nyt on hyvä matkustaa kun on tosi low season, ei oo kesä mut ei vielä joululomakaan, niin hostelleja löytää tosi halvalla. Me nukutaan 11 eurolla aamiaisen kanssa ihan Barcelonan keskustassa. Boa noite, buenas noches!

Doutora Irma

Taas on viikko mennyt niin nopeasti että ei ehdi tajuta. Maanantaina käyttin katsomassa fado-konserttia. Se on perinteistä portugalilaista musiikkia, jossa lauletaan kaipuusta ja naisista, ja kai miehistäkin, mutta laulajat on usein miehiä. Vaikka okei, kaikkein kuuluisin on kyllä Amália Rodrigues, nainen siis. Laulun lisäksi fadoon kuuluu kitarat, yksi normaali ja toinen erityinen fado-kitara. Oli kiva kuunnella, mutta aloin pilkkiä aika pahasti jossain vaiheessa, alko unettaa, kun täällä kaikki kulttuuritapahtumat alkaa iltakymmenen jälkeen. Niin yritä siinä sitten pysyä puoliltaöin hereillä kun kaapuasuiset miehet laulaa kaipuusta. Kaikki tanssitunnit ja muu urheilu on alkaa kanssa kauhean myöhään. Kävin tällä viikolla kansantanssitunnilla kokeilemassa portugalilaisia tansseja. Tunti alko puol 10 illalla ja päättyi puolilta öin, olin ihan kuollut sen jälkeen. Enkä vähiten sen takia, että portugalilaiset kansantanssit on oikeastaan portugalilaisia hyppytreenejä. Koreogragiat ei ollu mitenkään vaikeita, mutta uuvuttavaks homman teki se, että joka ikinen askel täytyy hypätä. Kaks ja puol tuntia pelkkää pomppimista oli ehkä kaikki mitä mun tarvii kokea täkäläisistä tanssiperinteistä. Tai siis ihan kivahan sitä on varmaan kattoo, mutta luulen, että en enää palaa tanssitunnille.

Tiistaina vietettiin after halloweenia, olin tomaatti. Mun kämppiksen Nicolen punainen lampunvarjostin istui täydellisesti mun päähän, sit vähän punaa poskiin ja sitä rataa, luulen että meni ihan täydestä :D Perjantaina oltiin italialaisbilessä, suunnilleen kaikki muut paitsi mä ja Angelika oli italialaisia lääkisopiskelijoita. Yks italialainen poika oli leiponut tosi hyvän kakun ja yritin kysyä siltä reseptiä, mutta se oli kuulemma 'mamman' salainen resepti, niin se siitä sitte. Eilen oli belgilalaisen kaverin Delphinen synttärit, sen kaksoissisko tuli käymään Belgiasta eli vietettiin tuplasynttäreitä. Kokkailtiin yhdessä ja Delphinen kämppikset teki portugalilaista sangriaa, siinä oli banaaneja ja se oli hyvää. Jatkettiin iltaa ylioppilaskunnan baarissa, Associação. Täällä ei ikinä kysytä henkkareita niin en yleensä ota niitä mukaan, yritän pitää illalla mahdollisimman vähän tavaroita mukana kun ei ole kuulemma mitenkään tavatonta että tulee ryöstetyksi. Ylioppilaskunnan baarissakaan ei kysytä henkkareita, mutta opiskelijakortti pitää näyttää, muuten ei pääse sisään. Paitsi jos sattuu olemaan vaalea tyttö. Eihän mulla mitään opiskelijakorttia ollu mukana, mutta mä pääsin ongelmitta sisään, meidän seurueen portugalilaiset pojat ei päässy. Mutta oikeestaan se on mun mielestä aika ällöttävää, vaikka lähtis baariin kalsareissa niin siihen tulee joku kysymään oonko mä Ruotsista kun mun silmät on niin siniset. Ei sillä, että olisin ollu baarissa kalsareilla, mutta kuitenki.

Tällä viikolla oltiin myös kuuntelemassa tarinatuokiota, täällä on joka kuussa tarinatorstai, jossa paikalliset sedät ja tädit kertoo tarinoita. Siis ihan aikuisille suunnattu juttu, alkaa joskus iltakymmenen pintaan kuten tapana on. Oli tosi ihanaa, siellä oli tosi hyviä tarinankertojia vaikka osa niistä kyllä kertokin jotain paikalliskaskuja joiden sanasto oli vähemmän helppoa. Mutta aattelin, että haluisin kyllä mennä joulukuussakin jos vaan pääsen. Perjantaina käytiin Conimbrigassa, se on historiallinen paikka lähellä Coimbraa. Portugalin vanhimmat roomalaiset rauniot. Meidän seurue oli vähän sekalainen, meitä oli Nicole, Nicolen vanhemmat Italiasta, Angelika, minä, ja Teelen poikaystävä Virosta. Teele itse on tällä hetkellä Virossa, sille tuli family issues ja sen täyty lähtee käymään Virossa yllättäin just sillon kun sen poikaystävä oli käymässä täällä. Niin sen poikaystävä vietti sitten lomaa meidän kanssa, hyvin meni. Jännättiin, että meidän vuokraisäntä tulis käymään kun se hakee vuokran aina kuun alussa, ja se on sanonut että meillä saa olla vieraita vaan viikonloppuisin. Tulihan se, mutta ei se nähnyt eikä kuullut mitään kun se oli niin innoissaan sen uudesta autosta. Se oli ottanut siitä tusinan valokuvia, joita se esitteli meille. Se on tosi outo, mutta melko harmiton. Tosin toissa päivänä kun palattiin kotiin aamukahdelta se istui autossa meidän talon edessä... mutta se omistaa nää pari taloo tästä meidän hoodeilta, niin kai sillä oli jotain bisneksiä täällä.

Kuulin tällä viikolla, että täällä Coimbrassa kaikki opiskelijat on ensimmäisen vuoden jälkeen ansainneet tittelin doutor tai doutora (jos on tyttö). Eli oon siis jo tohtori! Kävi aika kätevästi, ei tarvinnut edes tehdä tutkimusta tai väsäillä turhaan mitään väitöskirjoja, Doutora Irma palveluksessanne. Kuulin myös, että sana 'você', jota Brasiliassa käytetään sanomaan 'sinä', on täällä tosi kyseenalainen. Sitä käytetään vaan, kun puhuja on ylemmässä asemassa siihen nähden, kenelle puhuu. Hyvä että tuli selväksi, oon sitten alistanut opettajiani verbaalisesti viimeiset kaksi kuukautta. Valtameren toisella puolella on eroja kulttuurin lisäksi kielessä. Tosin portugalin opettaja sanoi, että käytäntö vaihtelee Portugalinkin sisällä. Opettajan paikkakunnalla kuulemma nuoremmat kutsuu vanhempia nimenomaan sanalla 'você', mutta Coimbrassa se on kiellettyä. Yritä nyt sitten pysyä näistä jyvällä.

Oon aatellu et voisin taas laittaa kuvia tänne, mutta voin vain toivoa, että se on mahdollista ja että meidän netti toimii. Tällä viikolla sunnuntai on eka päivä kun toimii, jehei. Soitin aiemmin viikolla tekniseen tukeen, mutta sinne pitikin antaa portugalialisen kämppiksen kaikki mahdolliset tiedot ennen kuin pääsi edes kysymään, mikä saattaisi olla vialla. Kysyin Joanan tiedot, sopimus on sen nimellä, ja soitin uudestaan. Tekninen tuki tyytyi ilmoittamaan, että "Sori meidän koneet ei nyt toimi niin soittelehan myöhemmin uudestaan!". Kiitos siitä tuesta.

Äiti on tällä hetkellä Lissabonissa sen kaverin kanssa ja ens viikolla ne tulee käymään tänne! Kiva nähdä. Lisäks saan vihdoin odottamani villasukat, meidän vanhan kivitalon sisälämpötila on aina alhaisempi kuin ulkona. Joo ja ens viikonlopuksi lähdetään kämppisten kanssa Barcelonaan, löydettiin superhalvat lennot Ryanairilta. Niin että pitää ehkä alkaa ajattelemaan espanjaksi taas välillä :D Kuulemisiin, até já, hasta pronto!

Turisteina ja keskiajalla

Tommi oli täällä 10 päivää, jihhei! Tommi lensi Algarven alueelle Faroon ja mä menin sinne vastaan. Vietettiin muutama päivä Farossa ja edettiin sieltä Lissaboniin. Lissabonissa oltiin pari päivää ja sitten edettiin tänne Coimbraan. Lopuksi vietettiin vielä pari yötä Portossa, josta Tommi lensi pois. Oli ihan älyttömän kivaa, ja Tommi näki Portugalista melkein yhtä paljon mitä mä oon nähny tähän asti. Faron lähellä käytiin vähän biitsillä, Lissabonissa hortoiltiin pitkin aurinkoisia katuja, Coimbrassa otettiin osaa opiskelijafestari Latadaan ja Portossa turisteiltiin vielä vähän ennen Tommin lähtöä. Aijoo ja oho, Lissabonissa Tommille tarjottiin huumeita kahden päivän aikana 16 kertaa (!). En oo törmänny tohon täällä aiemmin, mut ehkä ne tarjookin vaan pojille. Myöhemmin kuultiin mun portugalilaisilta kämppiksiltä, että ei ne ees oo mitään huumeita, kaikki kodittomat haluu vaan tehdä vähän rahaa turistien kustannuksella ja myy mitä tahansa mömmöjä ohikulkijoille. Kun sanottiin että ei kiinnosta, ne kysy aina "What's your problem?!". No ei ongelmaa, mutta älkää tulko tyrkyttämään Lissabonin pääkadulla niitä lumehuumeitanne. Muuten kaikki luisti oikein mainiosti ja huomasin että tykkään tästä maasta sitä enemmän mitä enemmän nään. :)

Ja hei: nää täällä Coimbrassa uskoo, että akateeminen vartti on Coimbrasta kotoisin! Coimbran yliopisto on Portugalin vanhin ja Euroopan 14. vanhin, eli perinteet on pitkät. Joka tasatunti yliopiston kello soittaa, ja ennen vanhaan kun opiskelijoilla ei ollut omaa kelloa kellon sointi tarkoitti, että on aika lähteä kotoa luennolle. Kaupunki ei ole kovin iso ja kello kuuluu hyvin yliopiston ymäristöön, jossa opiskelijat asuvat, eli vartissa ehti hyvin könytä ylös mäkiä aina luentosaliin saakka.

Keskiaikaisista perinteistä puheen ollen, minäkin olen taantunut keskiaikaisiin käytänteisiin. Olen nyt reilun kuukauden yrittänyt löytää humanistisen tiedekunnan pedagogisen neuvojan, jonka kanssa mun pitäisi jutella yhden kurssin suorittamisesta. Etsin ensin sen miehen toimistoa viikon, koska se ei näy tiedekunnan kartassa. Kun löysin sen, kävin siellä kaksi viikkoa tavoittelemassa sitä miestä mutta se ei oo koskaan siellä. Kun viimein löysin, se sanoi, että se miettii tätä mun tilannetta pari päivää ja juttelee sitten kurssin opettajan kanssa, jonka kanssa mä voin hoitaa asian loppuun. No kysyin kurssin opettajalta viikon jälkeen, että miten on. Neuvoja ei ollut koskaan puhunut opettajan kanssa. Palasin etsimään neuvojaa. Yliopiston nettisivulla on kaikkien muiden yhteystiedot paitsi pedagogisen neuvojan, tietty. Pyysin osoitteen tiedekunnan kansliasta ja kysyin neuvoa sähköpostitse. Maili tuli bumerangina takaisin, neuvojan sähköpostia ei ole olemassa. Olin neuvoton ja jäljensin sähköpostin käsin paperille ja sujautin sen keskiaikaisesti neuvojan oven alitse. Nyt odottelen vastausta.

Sää on alkanut viiletä, täällä on Suomen syyskuumainen ilma. Suunniteltiin kämppisten kanssa että huomenna mentäis roomalaisille raunioille, ne on ihan tässä lähellä mutta ei olla vielä käyty. Eilen piti juhlia Halloweenia, tehtiin ruokaa, leivottiin ja tehtiin glögiä. Ruokaa ja juomaa oli niin paljon, että oltiin vaan tässä meillä eikä lähdetty kaupungille huitelemaan kun oli jo aamuyö kun glögit oli juotu. Oli huippukivaa mutta halloween-henki jäi vähän vähemmälle, ei kepposteltu tai muuta. Mutta päätettiin viettää jälkihalloweenia ens tiistaina, sitten maalataan naama ja keppostellaan oikein olan takaa. He.

Que fixe [ke fish]

Tällä viikolla täällä oli ranskalaisen elokuvan festivaali. Kävin katsomassa kaksi leffaa, toinen oli festivaalin avauselokuva ja ohjaaja oli paikalla kommentoimassa ja vastaamassa kysymyksiin. Tykkäsin elokuvista ja avajaisiltana elokuvan jälkeen tarjoiltu cocktail-illallinen oli fiini.

Ruoka ja juoma on täällä hyvää. Tai okei, turskaa on lounasravintoloissa päivittäin, resepti on aina eri mutta maku sama. Muutenkin portugalilaiset rakastavat turskaa, olin eilen supermarketissa ostoksilla ja aloin kirjaosastolla ihmetellä kummallista hajua. Hetken kuluttua huomasin, että turskahan se on mikä haisee, kauppa oli laittanut varmuuden vuoksi kuivattua turskaa myyntiin kirjojen luo kauas elintarvikeosastosta. Turska= bacalhau. Turskan kaverina on aina riisiä ja useimmiten myös ranskalaisia perunoita. Ruokailijan ei siis tarvitse valita, haluaisiko riisiä vai ranskiksia, kun saa molempia joka tapauksessa. Pastaa täällä ei ainakaan yliopistolla harrasteta, ja portugali on ehkä maailman ainut kieli jossa pasta ei ole nimeltään pastaa. Nää sanoo 'massa' kun ne tarkottaa pastaa, sana 'pasta' tarkottaa kansiota tai salkkua. Leivoksia on satoja erilaisia, ja yhdessä perinneleipomossa on Helsingin Café Esplanadinkin jättimarengit päihittävä limpun kokoinen megamarenki. Oon päättänyt kokeilla jokaista leivosta, eli megamarenginkin päivä koittaa vielä.

Täällä on ensi viikolla Latada, eli vuoden toiseksi suurin opiskelijajuhla. Suurin on Queima das fitas (= Nauhainpoltto), keväällä lukuvuoden päätteeksi järjestettävä suurjuhla, joka on oikeestaan ylioppilaskunnan järjestämä festivaali. Ulkomaisia ja portugalilaisia bändejä esiintyy ja viikon ajan on kaikennäköstä ohjelmaa ja kaupunki on kuulemma ihan sekaisin. Osasyy sekaisuuteen on ehkä se, että Queiman aikana juodaan kuulemma enemmän olutta kuin Saksan Oktoberfesteillä (!). Saksalaisvaihtarit ei suostu uskomaan tota. Niin joo ja siis opiskelijat polttaa tapahtuman aikana oman tiedekuntansa värisiä (jokaisella tiedekunnalla on oma tunnusvärinsä) nauhoja, siitä nimi. Latada on Queiman pikkuveli, eli jotain samansuuntaista on ilmeisesti luvassa nyt lokakuussakin. Latada on saanut nimensä tölkeistä (= latas), joita ekan vuoden opiskelijat joutuu sitomaan viikon ajaksi jalkoihinsa. Tämä on jokin akateeminen perinne, jonka merkitys ei ole vielä auennut mulle, ehkä ensi viikolla sitten. Ainakin melu on kuulemma kauhea, kun monta sataa opintonsa aloittanutta rämistelee menemään tölkit nilkoissa.

Portugalin puhuminen sujuu ihan ok, tärkeimmät sanat on jo hallussa. Esimerkiksi 'siistiä!' on 'que fixe!' eli [ke fish]. Brasilialaiset sanoo kylläkin 'legal'. Sit kaikki on aina 'muito giro', 'tosi nättiä'. Brasilialiset ei käytä totakaan, oon hengannu yhen brasilialaistytön kanssa ja se aina ihmettelee kun portugalilaiset puhuu niin kummallisesti sen mielestä. Ylipäätään erot Brasilian ja Portugalin portugalin välillä on vähän niinku jenkki- ja brittienglannin tai Espanjan ja lattarimaiden espanjan välillä, matkatessa meren toiselle puolelle jotain aina muuttuu. Ainakin mun kokemuksen mukaan lausuminen on helpompaa Euroopan ulkopuolella kielestä riippumatta. Mutta kun kieli kuitenkin on sama, niin transaltanttiset suhteet hoituu.

Huomisaamuna lähden junalla etelään Faron kaupunkiin Algarveen. Tommi on tällä hetkellä matkalla tänne Portugaliin, tavataan Farossa huomenna puoliltapäivin, jee! Ilmat on toivottavasti hyvät, ainakin täällä pohjoisempana Coimbrassa on vielä lämmin.
Nyt nukkumaan, tchau!

Kuvia

No sain viimein laitettua kuvia tänne, ensin ei ollu nettiä kotona, sitten tuli sähkökatkos ja sen jälkeen netti lakkas toimimasta, nyt toimii taas. Seliseli. Mutta tässä näitä.

Oltiin pyhiinvaellusmestoilla Fatimassa ja kun saavuttiin junalla perille kävi ilmi, että ollaan 25km päässä sieltä, missä meidän piti olla. Mentiin sit bussilla. Teele ei kestäny kun Angelika heitti läpyskää aavekaupungista, holy ghost town.

Meidän eriskummallinen vuokraisäntä ei maksanu sähkölaskuja vaikka lupas, ja elettiin muutama päivä sähköttä. Teele, kynttiläillallinen.

Riisiä. Sitä syödään täällä paljon, ja kaikilla aterioilla on yleensä sekä riisiä että ranskiksia. Ja turskaa.

Bodyboarding sujuu kuin vanhoilta tekijöiltä, Teele ja minä.

Maailman suurin sateenkaari ja kukkulakaupunki Coimbra. Kukkulan huipulla yliopisto.

Täällä satoi kerran. Akvedukti.

Humanistinen tiedekunta, täällä mulla on kaikki luennot. Tuttu paikka.

Perinteinen opiskelijoiden asu. Jokainen opiskelija saa valita, haluaako käyttää viittaa vai ei. Moni käyttää viittaa päivittäin, ja menee baariinkin se päällä. Lienee turhaa mainita, että asu on perinne keskiajalta. Coimbran yliopisto perustettiin 1290.

Azulejos. Sinivalkoisia kaakeleita, jotka on sitä perinteisintä Portugalia. Näitä on kaikkialla ja näistä ollaan ylpeitä.

Mun huone. Tää kuva on syyskuulta, nyt huone on jo hieman sekaisempi ja kukka on kuollut. He.

Meidän talo ulkoa.

Näitä mäkiä täällä kiivetään.

Meidän kämpän Erasmus-edustus biitsillä Figueira da Fozissa. Angelika-Itävalta, Teele-Viro, mä, Nicole-Italia.

Tältä täällä näyttää.

Pätkii

Tällä viikolla vietettiin muutama päivä ilman sähköä kun vuokraisäntä ei ollu maksanu laskuja, se olis sen homma hoitaa ne. Syötiin sit kynttiläillallisia ja mentiin aikasin nukkumaan tai vaihtoehtoisesti yöelämään pakoon kodin pimeyttä. Nyt kuitenkin taas pelittää. Me odotetaan kämppisten kanssa jännityksellä, mikä paikka kaipaa korjausta seuraavaks. Talo on ihana ja remontoitu, mutta tarpeeksi vanha niin että vuorotellen joku hana, ikkuna, suihku tai ovi on rempallaan. Joskus kyse on myös siitä, että me ei vaan osata. Meillä on täällä kaasuhella, eikä kukaan meistä vaihtareista ollut käyttänyt sellaista aiemmin. Tai hellan kanssa nyt vielä sujui, mutta kun haluttiin leipoa niin taidot ei enää riittäneet uunin käyttämiseen. Kävin pyytämässä naapurin avuksi, ja kun browniet oli valmiita niin vietiin Paulolle palanen.

Tällä viikolla törmäsin yllätyksekseni suomalaisturisteihin keskustassa. Meinasin kysyä, mistä päin Suomea eläkeläisryhmä oli, mutta ei mun sitten tarvinnutkaan, ne oli Turusta. Kuulihan sen. Niillä oli portugalilainen opas, joka puhui suomea (ei kuitenkaan turkulaisittain)! Mekin turisteiltiin kämppisten ja yhden brasilialaisen tytön kanssa tänään, käytiin Fatiman kaupungissa. Se on tänään ja huomenna täynnä pyhiinvaeltajia, ja muutenkin joka vuosi aina 13. touko- ja lokakuuta. Kaupunki oli käsittämättömän täynnä sekä ihmisiä että matkamuistoputiikkeja. Vaikka tavaraa oli tarjolla pyhimyssytkäreistä itsevalaiseviin, pimeässä loistaviin Neitsyt Maria -patsaisiin, ostin vain bussilipun takaisin kotiin. Vannon, etten ole koskaan nähnyt niin paljon tilpehööriä kerralla yhdessä paikassa.

Käytiin tänä viikonloppuna myös elokuvissa. Täällä on tapana, että elokuvan keskivaiheilla pidetään tankkaustauko. Elokuvayleisöllä on 7 minuuttia aikaa käydä ostamassa vielä vähän lisää pop corneja tai arvailla elokuvan loppuratkaisua vieruskaverin kanssa kesken filmin. En tiedä kuka matemaatikko on laskenut, että seitsemän minuuttia on aika, jossa ihmiset ehtivät ulos ja takaisin sisään ennen kuin pätkä laitetaan taas pyörimään, sillä ihmiset valuivat sisään tasaisesti tauon jälkeen elokuvan jo pyöriessä. Yleensä täällä ei ajan suhteen olla niin tarkkoja. Silti hervottoman suuret rannekellot ovat muotia. Se ei ehkä kuitenkaan kerro portugalilaisten aikakäsityksestä paljoakaan, täsmällisyydellä kun ei ole niin kauhean suurta merkitystä. Täällä saa myös aina jonottaa joka paikkaan, ja joka paikassa täytyy ottaa jonotusnumero. Numerolla ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole oikeastaan merkitystä, koska jonoissa kestää aina niin kauan, että puolet ihmisistä kyllästyy ja lähtee kesken pois. Niinpä jonotusnumeroissa edetään ihan miten sattuu, ja jos sattuu pääsemään ihan hoitamaan asiaansa ennen sulkemisaikaa, ei ole mitenkään tavatonta että lähetetään jonottamaan toiseen paikkaan koska asia ei ehkä kuulukaan kyseiselle henkilölle. Usein toisesta paikasta lähetetään takaisin ensimmäiseen. Kafkalta terveisiä.

Oon löytäny kaupunginkirjaston ja lainannutkin jo sarjiksia. Löysin myös mainion sarjiskaupan ihan läheltä kotia. Yliopiston kirjastoissa asioiminen on nihkeetä, voidakseen mennä lukemaan kirjastoon pitää täyttää lomake, jonka jälkeen lukusalia saa käyttää tasan tunnin. Halusin lainata yhden kirjan, ja mun piti ensin täyttää lomake, jonka jälkeen virkailija kysyi samat tiedot uudestaan ja halusi nähdä kaikki mahdolliset dokumentit jotka todistaa mun henkilöllisyyden. Täkäläinen byrokratia on hullunkurista, kaikki on muka-tiukkaa mutta sitten itse virkailijatkin on oikeesti ihan hukassa ja löysin rantein. Kaikesta säädöstä ja veivaamisesta huolimatta kaikki järjestyy aina lopulta, oon tosi tyytyväinen mun elämään täällä ja iloinen siitä, että olen juuri täällä juuri nyt.

Kävin angolilaisissa tansseissa ja tykkäsin, luulin että se olis ollu jotain Suomessa tanssitun afron tyyppistä, mutta ne olikin paritansseja. Eka kerta oli kuitenkin myös mun viimeinen, koska ne muutti kurssin aikataulua niin että kaikki tanssitunnit on mun luentojen kanssa päällekäin. Yritettiin alottaa myös salsa mun kämppiksen Nicolen kanssa, mutta se olikin edistyneitten ryhmä, alkeet alkaa vasta ens viikolla. Aattelin myös kokeilla yliopiston järjestämää kansantanssikurssia.

Lokakuu, Portugali ja portugali

Lueskelin tänä aamuna eka kertaa täällä ollessani mun Suomessa käyttämää portugalin kielen oppikirjaa. Huomasin että se on ihan oikeesti story of my life, kirjassa esiintyvät henkilöt nimeltään Marta, Leena, Pekka ja Paula, ja kirjan päähenkilöllä on mun tapaan kavereina italialainen ja itävaltalainen tyyppi. Ootan millon löydän mun virolaisen kämppiksen tuntomerkit kirjasta :D

Mun nimi on jotenkin vaikea käsittää täällä (siis puhun nyt etunimestä, sukunimeänihän saan toistella jatkuvasti Suomessakin), olin luullut että Irma olis kansainvälinen nimi. Mut ehkä kaksiosainen nimi sekottaa, koska täällä niitä ei juuri ilmene. Lisäksi 'irmã' tarkottaa portugaliksi siskoa, niin mun nimi on jo useaan otteeseen yliopistolla ymmärretty Irmã Liisa, eli sisar Liisa... Portugali teki musta nunnan. Monille Suomi on ihan älyttömän kaukainen paikka, ja joidenkin on vaikea käsittää, että Suomessa voi opiskella portugalia. Yksi täti joka on mun kanssa samoilla kursseilla kysyi, onko mun vanhemmat Portugalista kun oon suomalainen ja puhun portugalia, sen mielestä se oli muuten ihan mahdoton yhtälö. Suomalaisuus aiheuttaa edelleen "Que exótico!" -tyyppisiä reaktioita.

Mulla ei oo ollu ennen tänne tuloa oikeastaan minkäänlaisia ennakkoluuloja portugalilaisia kohtaan, en tiennyt maasta tai sen ihmisistä kovinkaan paljoa ennen tänne tuloa. Turistioppaasta luin, että Portugali on maailman ainut viinipullon korkkien valmistaja, että portugalilaiset ovat tutkimusten mukaan EU:n laiskin kansa ja että täällä juodaan eniten alkoholia koko maailmassa. Portugalin kielikurssin opettaja kertoi myös, että stereotypian mukaan portugalilaiset ovat karvaista kansaa, mikä pitää kyllä havaintojeni perusteella paikkansa. Olen myös huomannut, että ääneni on matalampi kun puhun portugalia, on pakko puhua jotenkin kurkusta. Joo ja toinen meidän portugalilaiskämppiksistä puhuu englantia, mutta toinen ei. Se on ihan hyvä, tulee harjoiteltua. Meidän kämppä on vanhassa talossa, niin aina joku putki on vähän rempallaan, ja putkimiehet ovat käyneet meillä pariin otteeseen. Toinen putkimiehistä puhuu hyvää englantia ja toinen täydellistä saksaa. Yliopistolla kukaan ei puhu kumpaakaan. !?

Ihan alusta lähtien, kun seisoin Coimbran juna-asemalla matkalaukkujeni kanssa, multa on kysytty tietä portugaliksi. Mietin, eikö kysyjä kenties huomannut, että näytin turistimmalta kuin kukaan paikalla olijoista, vaan päätti kysyä suunnistusohjeita juuri minulta. Muutenkin multa kysytään neuvoa toistuvasti, eli näytän ehkä jo jossain määrin coimbralaiselta, hehe. Tähän mennessä tosin en ole osannut neuvoa kysyjää perille kuin kerran, ja sekin johtui siitä että kysytty määränpää oli kysyjän selän takana. Täällä Coimbrassa on tosi paljon turisteja, ehkä siksikin neuvoa kysytään harvinaisen usein. Turistiryhmät koostuvat useimmiten saksalaisista eläkeläisistä, joille tämä kaupunki on ihan väärä matkakohde. Portaita ja nousemista muutenkin on niin paljon, että saksalaismummut ja -papat riskeeraavat terveytensä nähdäkseen Coimbran yliopiston maailmankuulun vanhan kirjaston. Täällä on myös yksi nähtävyys, jota yksikään turistiopas ei mainitse: kaupungin keskustassa on vankila. Inês, portugalilainen kämppis, kertoi että joka vuosi sieltä karkaa 2-3 vankia. Jännitystä elämään.

Fuksiaiset on täällä vedetty äärimmilleen, siinä missä Suomessa sekoillaan yksi päivä, Coimbrassa 'praxe' eli uusien opiskelijoiden höykyytys jatkuu koko ensimmäisen vuoden. Perinteisiin keskiaikaisiin viitta-asuihin pukeutuneet vanhemmat opiskelijat nöyryyttävät caloiroja, ekan vuoden opiskelijoita pitkään ja hartaasti. Siksi kampuksella aina joku laulaa kovaan ääneen, halaa ihmisiä maksusta tai harhailee ympäriinsä pukeutuneena pyjamaan. Odotan jännityksellä jaksavatko vanhemmat opiskelijat ihan oikeasti hyppyyttää nuorempiaan toukokuuhun asti.

Eilen käytiin rannalla Figueira da Fozissa. Kaupungissa oli myös vanhan tavaran markkinat, ja käsiini osui valokuva vuodelta 1925, joka oli päivätty mun synttärinä. Oli tietenkin pakko ostaa. Ostin myös vanhoja sarjiksia.

Parhain terveisin, com os meus melhores cumprimentos,
Sisko-Liisa

Altantin rannalla

Tulin just saunasta. Turkulaisen tytön portugalilainen vuokraisäntä on Suomi-hullu, se on ollu töissä Suomessa ja tuonu saunan mukanaan Portugaliin. Tai kiukaan, ainaki. Oli ihan oikeet suomalaiset löylyt lämpimässä kesäillassa, uima-allaskin oli. Uhu.

Sää on ihan kesäinen, melkein kolkyt astetta on edelleen. Oltiin viikonloppu Teelen ja Angelikan kaa, kämppisten kesken siis, biitsillä Lissabonin lähellä ja Sintran kaupungissa käytiin kanssa. Vuokrattiin auto ja ajettiin pienimuotoisesti Praia do Guincholle, surffauksen World Championship -rannalle harjottelemaan. Paitsi ei me loppujen lopuks surffattu vaan bodyboardingeiltiin, se on niinku surffausta mut siinä ei nousta seisomaan. Surffijamppa sano että aallot ei ollu hyvät surffaamiseen, et tänä viikonloppuna kannatti mieluummin harrastaa bodyboardingia. Ja mehän harrastettiin, oli ihan älyttömän kivaa. Ehkä ens kerralla sit surffilauta jos aallot on suotuisat. Yötä oltiin camping-alueella ihan rannan vieressä, ja käytiin myös Cabo da Rocalla, Euroopan läntisimmällä ulokkeella.

Muutenkin oon harrastanu vesiurheilua, yliopisto järjesti vaihtareille melontaretken. Tän kaupungin halki kulkee Mondego-joki ja meidän oli määrä meloa 18 kilometriä, mutta luulen että ne vaan halus että me tunnetaan itsemme atleeteiksi, se ei varmasti ollu niin pitkä se reitti. Mutta kivaa oli, meille oli järjestetty grillibileet melonnan päätteeksi ja uitiin joessa ja aurinko paistoi.

Yliopistolla kurssit alkaa lähteä ihan kunnolla käyntiin, mun pitäis muun muassa kirjottaa portugaliks 15 sivua jostain Afrikkaan liittyvästä, aihe toivottavasti täsmentyy vielä. Cultura portuguesan, Portugalin kulttuuri -kurssin proffa tuntee Jyväskylän yliopiston kielten laitokselta proffan ja yks toinen proffa on vieraillu Joensuun yliopistossa. Muutenkin on tosi kummallista kun aina kun joku kysyy mistä maasta oon kotoisin, niin seuraava kysymys on "Ai ootsä Joensuusta?" tai vielä useemmin "Ootko Turusta?". Yleensä Helsinki on ainut mitä ulkomaalaiset tuntee Suomesta, mut täällä kaikki tietää Turun ja Joensuun...mtäh.

Aijoo ja portugalilaiset työllistää itseään mielenkiintosilla tavoilla, täällä on muun muassa päällystäjien ammattikunta. Kadun varsilla on yleensä vanhoja miehiä, jotka päällystää kaikennäkösiä dokumentteja ja kortteja kontaktimuovilla pientä maksua vastaan. Mäkin haluisin kehittää itselleni jotain vapaa-ajanvietettä, oon yrittäny alottaa jonku harrastuksen täällä mut kaikki menee päällekäin mun kurssien kanssa yliopistolla, kun luennot päättyy illalla kaheksalta tai kymmeneltä (!). Lokakuussa alkais angolalaisten tanssien kurssi, aattelin kysyä voisinko mennä sinne vaikken pääsis joka kerta. Ens viikolla aion harrastaa piknikkejä, sovin yhden tsekkiläisen tytön kanssa että käydään tarkastamassa kaupungin puistot, täällä on pari isompaa julkista puutarhaa.

Opiskelijaelamaa

Kolmas viikko taalla. Viime viikonloppuna Erasmus Student Network -vaihtarijarjesto jarjesti retken Portoon, oltiin kamppisten kanssa siella maistelemassa portviineja ja tutustumassa kaupunkiin ja muihin Erasmus-opiskelijoihin. On ollut huvittavaa huomata, kuinka hyvin stereotypiat pitaa paikkansa: espanjalaiset ei sieda hetkeakaan hiljaisuutta, ne on aanessa ihan koko ajan, tasmallisia saksalaisia kiristaa aivan torkeesti se, etta mikaan taalla ei tapahdu sovitussa aikataulussa, ranskalaiset ei puhu englantia... Reissu oli kaikesta huolimatta kiva ja haluan kayda Portossa viela uudestaan. Aijoo ja tapasin reissulla kolme suomalaista tyttoa, jotka opiskelee Pirkanmaan ammattikorkeessa, ne on kans taalla vaihdossa. Yks niista on Jyvaskylasta, kavi ilmi etta ollaan asuttu naapureina mutta tavattiin sit ekaa kertaa taalla. Jepjep.

Kurssien yliopistolla piti alkaa jo kaksi viikkoa sitten, mutta vain yksi mun valitsemista kursseista on oikeasti alkanut jo. Homma toimii niin, etta ennen jokaista tuntia pitaa menna istumaan luentosalin eteen jannittamaan, onko kurssin opettaja jo palannut lomilta ja saapuko tama arvon professori kenties paikalle. Kursseilla ei siis ole varsinaista alkamispaivaa, vaan luennot alkaa kun proffaa huvittaa. Valilla turhauttaa laukata edestakaisin kodin ja yliopiston valia, kun tosiaan Cultura Brasileira, Brasilian kulttuuri -kurssi on tahan mennessa ainut, jonka opettaja on oikeasti saapunut paikalle. Hyva puoli odottelussa on se, etta oon tutustunu jo vaikka kuinka moneen opiskelijaan, vaihtareihin ja paikallisiin, odotellessamme kurssien alkamista kaytavilla.

Kielen kanssa sujuu aika kivasti, ymmarran melkein kaiken, puhuminenkin sujuu ok, mutta on mulla viela paljon opittavaa. Ekalla luennolla muut teki useamman sivun muistiinpanoja Brasilian alkuperaiskansoja kuvaavasta taiteesta, ma lahinna ponnistelin ymmartaakseni edes paallisin puolin mista on kyse, ei oo toi Brasilian taidehistoria se kaikkein tutuin aihealue. Viela. Olin kuitenkin aika ylpea, kun yks brasilialianen tytto sano, etta sen on helpompi ymmartaa mun puhetta kun portugalilaisten. Todellisuudessahan syy on todnak se, etta en puhu viela hirveen nopeesti, ja portugalilaiset taas pistelee menemaan kauheeta tahtia.

Syominen ja juominen on tosi halpaa. Yliopistolounas sisaltaa alkukeiton, salaatin, leivan, paaruuan, ja jalkiruuan. Hinta 2e. Baareissa ja kahviloissa olut on vaan euron tai vahan paalle, ja mojitonkin saa 2,5 euroon. O ou.

Boa noite, sou a sua vizinha. Pode emprestar-me a saca-rolhas?

Viikonloppu ohi, ei mentykaan paakaupunkiin kun virolaiskamppiksen kaveri Lissabonista tuli kaymaan. Perjantaina saa oli ihan kamala, sato jokaisesta ilmansuunnasta ja kadut tulvi, mut onneks viikonloppuna oli sit lopulta tosi hyva ilma. Lauantaina haahuiltiin kaupungilla ja sunnuntaina suunnattiin biitsille laheiseen rantakaupunkiin Figueira da Foziin.

Elama taalla on alkanu rullaamaan tosi hyvin. Muutin viime viikolla kimppakamppaan yhdessa vaihtareiden ja portugalilaisten kanssa. Kamppiksina virolainen Teele, itavaltalainen Angelika, italialainen Nicole ja portugalilaiset Ines ja Joana. Mulla kavi ihan uskomaton munkki kun tytot pyysi mua niiden kanssa asumaan, asunto on lahella yliopistoa ja keskustaa, ja se on muutenkin aika mieleton: 7 h+ k+2 kh+3 parv. Talossa on mielettoman korkeat huoneet ja se on just rempattu. Lisaks vuokra on melko huokea, ja kamppistytot alyttoman hyvia tyyppeja. Naapurit on kans opiskelijoita, ja niilta voi aina kysella kaikenlaista lainaan, kuten viininpullon avaajaa tai muuta hyodyllista. "Boa noite, sou a sua vizinha. Pode emprestar-me a saca-rolhas?"

Taa Coimbran kaupunki on melkoista yla- ja alamakea, koko ajan saa kiiveta tai laskeutua. Matkassa kampilta yliopistolle menee noin kymmenen minuuttia, josta viisi on jyrkkaa alamakea ja viisi jyrkkaa nousua, vahan niinku nousis Harjun portaita. Jouluun mennessa mulla on todennakoisesti melkoiset megapohkeet. Julkinen liikenne tarkoittaa taalla busseja ja hisseja. Alakaupungista nousee hissi ylos yliopistolle, joka on suuren kukkulan huipulla.

Yliopistolla vaan jatketaan ihme kohellusta, kansainvalisessa toimistossa pitaa kayda noin kaksi kertaa paivassa etta saa asiansa hoidettua. Sain esimerkiksi eilen tietaa etta mulle olis ollut paikka ilmasella kielikurssilla, mutta kukaan ei vaan kertonu sita mulle. Nyt en enaa voi menna, kun sita kurssia on mennyt jo viikko. Arsyttaa aivan alyttomasti, saavuin viikko sitten ja kysyin heti paasenko sille kielikurssille, mutta mulle kerrottiin etten mahdu ryhmaan. Eilen sitten sain kuulla, etta tyyppi, jonka kanssa asioin viikko sitten ei oikeastaan tiennyt kielikursseista mitaan, kunhan jauhoi mita sattuu. Eli nyt mulla ei oo kahteen viikkoon mitaan jonkun turhan jampan takia, kiitti, obrigada. Muutenkin taalla pitaa ilmeisesti tottua siihen, etta asioita ei oikein hoideta, tai jos hoidetaan niin ehka huomenna, mutta silloinkin vain siina tapauksessa etta saavut paikalle ja kysyt onko asia jo hoidettu. Nyt oottelen etta normaalit kurssit alkais.

Taa yliopisto on alottanu 1290 ja puitteet on sen mukaiset, tosi hienoja rakennuksia ja saksalaisia turisteja valokuvaamassa niita. Viime perjantaina vaihtareille jarjestettiin tutustumiskierros Museu Academicossa, yliopiston vanhassa museossa, ja menin odottelemaan museon oven eteen kierroksen alkamista. 20 minuuttia sovittua myohemmin paikalle saapui kierroksen pitaja, ja muita ei sitten tullutkaan. Kierros jai sitten kiertamatta, jotenkin mun tuuria :D. Ensi viikonloppuna meen vaihtareille jarjestettavalle retkelle Portoon, kaydaan jossain Port-viinitilalla ja tutustutaan kaupunkiin. Sinne retkelle on kanssa tulossa yks suomalainen tytto, tapasin sen lauantaina baarissa. Se on laakisopiskelija Turusta ja meilla on yhteisia tuttuja. Piiri pieni pyorii.

No ni

No ni, here I am. Toinen paiva Portugalissa.

Tanne tulemiseen vaadittiin juna, bussi, lentokone, lentokone, metro, juna, juna ja bussi. Reissu kesti reilun vuorokauden, josta 12 tuntia vietin Ryanairin Frankfurtin kentalla. Saavuin Frankfurtiin iltaseiskalta ja alkuilta menikin kivasti kahviloissa, mutta yo laattalattialla oli aika nihkee. Just kun nukahdin joskus puolenyon jalkeen, siivoojilla alko tyovuoro. Ne ajo rallia jollain lattiankiillotuskoneilla ympari odotushallia mieleton virne naamalla. Luulen, etta kukaan ei varmaan yleensa kiinnita niihin mitaan huomiota, niin sit kun niilla on mahdollisuus herattaa parikymmenta nukkuvaa matkustavaista muutenkin heikosta unesta, niin ne tekee sen ilolla. Ne myos moppas lattian myos meidan nukkuvien valista, niin etta puoleen tuntiin ei voinut vaihtaa asentoa, jossei halunnut uida moppausmehussa. Yks niista paatti pyyhkia polyt terminaalin loisteputkilampuista, jotka oli tietenkin suoraan meidan jo heranneiden reissaajien ylapuolella. Poly leijali natisti suurina hiutaleina meidan paalle.

Nukuin sit pari tuntia sina yona ja kun check in aukes aamuneljalta, siirryin nuokkumaan lahtoportille. Siella mulle tuli juttelemaan puolalainen tytto, joka oli myos tulossa vaihtoon Portugaliin. Juttelin sen kanssa levottomia lentomatkan (sekin oli ollut yota lentokentalla ja kumpikin meista oli nukkunut liian vahan) ja lentokoneen saavuttua Portoon yks saksalainen tytto tuli kysymaan oonko menossa Coimbraan. No olinhan ma, lahdettiin sit seikkailemaan yhessa kohti Coimbraa. Junassa konduktoori avautu meille kun istuttiin vaarilla paikoilla ja passitti meidat vartti ennen perilletuloa ekasta vaunusta vikaan vaunuun kaikkien kamojen kanssa. Arrh.

Coimbrassa etsiydyin yliopiston asuntolaan jossa asun ekat kaks viikkoa ja kannoin mun matkalaukkua edestakaisin kun kukaan ei tiennyt mika taloista oli asuntola. Loysin sit viimein. Huone on tosi kiva ja siina on mun kanssa portugalilainen tytto, mut se tulee siihen vasta ens viikolla. Tapasin sen kylla jo ja se oli tosi kiva. Asuntolaan on puolen tunnin bussimatka, ostin eilen elamani ensimmaisen bussikortin! Tanaan kavin kymmenelta asuntotoimistossa, jonka piti aueta 9-9.30 (kaikki aukioloajat on taalla liukuvia), mutta se ei ollut viela auki. Siina odottelemassa oli italiainen ja itavaltalainen tytto, jotka pyys mut asumaan niiden kanssa kommuuniin, mennaan kohta kattomaan sita kamppaa. Vaikuttaa lupaavalta, asiat on jarjestyny aika kivasti.

Yliopistolla taalla ei olla kovinkaan jarjestelmallisia. Kaikille vaihtareille luvattiin ilmanen kielikurssi, mutta nyt sinne paasikin random-valinnalla vaan parikymmenta kaikista sadoista vaihtareista, joita taalla Coimbrassa on. Vaihtoehdoks tarjottiin 250(!) euroo maksavaa kielikurssia, no danks. Mun opinnot alkaa ens vkolla ja ne on portugalin kieliopintoja, niin paatin etta en kay sit erillista kielikurssia ollenkaan. Muutenkin naa on taalla yliopistolla hukannu kaiken, mita ne on kaskeny lahettaa tanne etukateen. Onneks mulla on kopiot suurimmasta osasta. Ja oon ilokseni huomannu etta pystyn puhumaan ihan ok portugalia ilman sanakirjaa, ei taalla puhuta englantia edes kansainvalisessa toimistossa.

Okei, eli oon elossa ja hyvin menee. Taa viikko menee asioita jarjestellessa, ja vaihtarituttavuuksien kanssa puhuttiin, et jos lahettais vkonloppuna kaymaan Lissabonissa.

Beijos, pusuja,

Immunne.