Taas on viikko mennyt niin nopeasti että ei ehdi tajuta. Maanantaina käyttin katsomassa fado-konserttia. Se on perinteistä portugalilaista musiikkia, jossa lauletaan kaipuusta ja naisista, ja kai miehistäkin, mutta laulajat on usein miehiä. Vaikka okei, kaikkein kuuluisin on kyllä Amália Rodrigues, nainen siis. Laulun lisäksi fadoon kuuluu kitarat, yksi normaali ja toinen erityinen fado-kitara. Oli kiva kuunnella, mutta aloin pilkkiä aika pahasti jossain vaiheessa, alko unettaa, kun täällä kaikki kulttuuritapahtumat alkaa iltakymmenen jälkeen. Niin yritä siinä sitten pysyä puoliltaöin hereillä kun kaapuasuiset miehet laulaa kaipuusta. Kaikki tanssitunnit ja muu urheilu on alkaa kanssa kauhean myöhään. Kävin tällä viikolla kansantanssitunnilla kokeilemassa portugalilaisia tansseja. Tunti alko puol 10 illalla ja päättyi puolilta öin, olin ihan kuollut sen jälkeen. Enkä vähiten sen takia, että portugalilaiset kansantanssit on oikeastaan portugalilaisia hyppytreenejä. Koreogragiat ei ollu mitenkään vaikeita, mutta uuvuttavaks homman teki se, että joka ikinen askel täytyy hypätä. Kaks ja puol tuntia pelkkää pomppimista oli ehkä kaikki mitä mun tarvii kokea täkäläisistä tanssiperinteistä. Tai siis ihan kivahan sitä on varmaan kattoo, mutta luulen, että en enää palaa tanssitunnille.
Tiistaina vietettiin after halloweenia, olin tomaatti. Mun kämppiksen Nicolen punainen lampunvarjostin istui täydellisesti mun päähän, sit vähän punaa poskiin ja sitä rataa, luulen että meni ihan täydestä :D Perjantaina oltiin italialaisbilessä, suunnilleen kaikki muut paitsi mä ja Angelika oli italialaisia lääkisopiskelijoita. Yks italialainen poika oli leiponut tosi hyvän kakun ja yritin kysyä siltä reseptiä, mutta se oli kuulemma 'mamman' salainen resepti, niin se siitä sitte. Eilen oli belgilalaisen kaverin Delphinen synttärit, sen kaksoissisko tuli käymään Belgiasta eli vietettiin tuplasynttäreitä. Kokkailtiin yhdessä ja Delphinen kämppikset teki portugalilaista sangriaa, siinä oli banaaneja ja se oli hyvää. Jatkettiin iltaa ylioppilaskunnan baarissa, Associação. Täällä ei ikinä kysytä henkkareita niin en yleensä ota niitä mukaan, yritän pitää illalla mahdollisimman vähän tavaroita mukana kun ei ole kuulemma mitenkään tavatonta että tulee ryöstetyksi. Ylioppilaskunnan baarissakaan ei kysytä henkkareita, mutta opiskelijakortti pitää näyttää, muuten ei pääse sisään. Paitsi jos sattuu olemaan vaalea tyttö. Eihän mulla mitään opiskelijakorttia ollu mukana, mutta mä pääsin ongelmitta sisään, meidän seurueen portugalilaiset pojat ei päässy. Mutta oikeestaan se on mun mielestä aika ällöttävää, vaikka lähtis baariin kalsareissa niin siihen tulee joku kysymään oonko mä Ruotsista kun mun silmät on niin siniset. Ei sillä, että olisin ollu baarissa kalsareilla, mutta kuitenki.
Tällä viikolla oltiin myös kuuntelemassa tarinatuokiota, täällä on joka kuussa tarinatorstai, jossa paikalliset sedät ja tädit kertoo tarinoita. Siis ihan aikuisille suunnattu juttu, alkaa joskus iltakymmenen pintaan kuten tapana on. Oli tosi ihanaa, siellä oli tosi hyviä tarinankertojia vaikka osa niistä kyllä kertokin jotain paikalliskaskuja joiden sanasto oli vähemmän helppoa. Mutta aattelin, että haluisin kyllä mennä joulukuussakin jos vaan pääsen. Perjantaina käytiin Conimbrigassa, se on historiallinen paikka lähellä Coimbraa. Portugalin vanhimmat roomalaiset rauniot. Meidän seurue oli vähän sekalainen, meitä oli Nicole, Nicolen vanhemmat Italiasta, Angelika, minä, ja Teelen poikaystävä Virosta. Teele itse on tällä hetkellä Virossa, sille tuli family issues ja sen täyty lähtee käymään Virossa yllättäin just sillon kun sen poikaystävä oli käymässä täällä. Niin sen poikaystävä vietti sitten lomaa meidän kanssa, hyvin meni. Jännättiin, että meidän vuokraisäntä tulis käymään kun se hakee vuokran aina kuun alussa, ja se on sanonut että meillä saa olla vieraita vaan viikonloppuisin. Tulihan se, mutta ei se nähnyt eikä kuullut mitään kun se oli niin innoissaan sen uudesta autosta. Se oli ottanut siitä tusinan valokuvia, joita se esitteli meille. Se on tosi outo, mutta melko harmiton. Tosin toissa päivänä kun palattiin kotiin aamukahdelta se istui autossa meidän talon edessä... mutta se omistaa nää pari taloo tästä meidän hoodeilta, niin kai sillä oli jotain bisneksiä täällä.
Kuulin tällä viikolla, että täällä Coimbrassa kaikki opiskelijat on ensimmäisen vuoden jälkeen ansainneet tittelin doutor tai doutora (jos on tyttö). Eli oon siis jo tohtori! Kävi aika kätevästi, ei tarvinnut edes tehdä tutkimusta tai väsäillä turhaan mitään väitöskirjoja, Doutora Irma palveluksessanne. Kuulin myös, että sana 'você', jota Brasiliassa käytetään sanomaan 'sinä', on täällä tosi kyseenalainen. Sitä käytetään vaan, kun puhuja on ylemmässä asemassa siihen nähden, kenelle puhuu. Hyvä että tuli selväksi, oon sitten alistanut opettajiani verbaalisesti viimeiset kaksi kuukautta. Valtameren toisella puolella on eroja kulttuurin lisäksi kielessä. Tosin portugalin opettaja sanoi, että käytäntö vaihtelee Portugalinkin sisällä. Opettajan paikkakunnalla kuulemma nuoremmat kutsuu vanhempia nimenomaan sanalla 'você', mutta Coimbrassa se on kiellettyä. Yritä nyt sitten pysyä näistä jyvällä.
Oon aatellu et voisin taas laittaa kuvia tänne, mutta voin vain toivoa, että se on mahdollista ja että meidän netti toimii. Tällä viikolla sunnuntai on eka päivä kun toimii, jehei. Soitin aiemmin viikolla tekniseen tukeen, mutta sinne pitikin antaa portugalialisen kämppiksen kaikki mahdolliset tiedot ennen kuin pääsi edes kysymään, mikä saattaisi olla vialla. Kysyin Joanan tiedot, sopimus on sen nimellä, ja soitin uudestaan. Tekninen tuki tyytyi ilmoittamaan, että "Sori meidän koneet ei nyt toimi niin soittelehan myöhemmin uudestaan!". Kiitos siitä tuesta.
Äiti on tällä hetkellä Lissabonissa sen kaverin kanssa ja ens viikolla ne tulee käymään tänne! Kiva nähdä. Lisäks saan vihdoin odottamani villasukat, meidän vanhan kivitalon sisälämpötila on aina alhaisempi kuin ulkona. Joo ja ens viikonlopuksi lähdetään kämppisten kanssa Barcelonaan, löydettiin superhalvat lennot Ryanairilta. Niin että pitää ehkä alkaa ajattelemaan espanjaksi taas välillä :D Kuulemisiin, até já, hasta pronto!
Tiistaina vietettiin after halloweenia, olin tomaatti. Mun kämppiksen Nicolen punainen lampunvarjostin istui täydellisesti mun päähän, sit vähän punaa poskiin ja sitä rataa, luulen että meni ihan täydestä :D Perjantaina oltiin italialaisbilessä, suunnilleen kaikki muut paitsi mä ja Angelika oli italialaisia lääkisopiskelijoita. Yks italialainen poika oli leiponut tosi hyvän kakun ja yritin kysyä siltä reseptiä, mutta se oli kuulemma 'mamman' salainen resepti, niin se siitä sitte. Eilen oli belgilalaisen kaverin Delphinen synttärit, sen kaksoissisko tuli käymään Belgiasta eli vietettiin tuplasynttäreitä. Kokkailtiin yhdessä ja Delphinen kämppikset teki portugalilaista sangriaa, siinä oli banaaneja ja se oli hyvää. Jatkettiin iltaa ylioppilaskunnan baarissa, Associação. Täällä ei ikinä kysytä henkkareita niin en yleensä ota niitä mukaan, yritän pitää illalla mahdollisimman vähän tavaroita mukana kun ei ole kuulemma mitenkään tavatonta että tulee ryöstetyksi. Ylioppilaskunnan baarissakaan ei kysytä henkkareita, mutta opiskelijakortti pitää näyttää, muuten ei pääse sisään. Paitsi jos sattuu olemaan vaalea tyttö. Eihän mulla mitään opiskelijakorttia ollu mukana, mutta mä pääsin ongelmitta sisään, meidän seurueen portugalilaiset pojat ei päässy. Mutta oikeestaan se on mun mielestä aika ällöttävää, vaikka lähtis baariin kalsareissa niin siihen tulee joku kysymään oonko mä Ruotsista kun mun silmät on niin siniset. Ei sillä, että olisin ollu baarissa kalsareilla, mutta kuitenki.
Tällä viikolla oltiin myös kuuntelemassa tarinatuokiota, täällä on joka kuussa tarinatorstai, jossa paikalliset sedät ja tädit kertoo tarinoita. Siis ihan aikuisille suunnattu juttu, alkaa joskus iltakymmenen pintaan kuten tapana on. Oli tosi ihanaa, siellä oli tosi hyviä tarinankertojia vaikka osa niistä kyllä kertokin jotain paikalliskaskuja joiden sanasto oli vähemmän helppoa. Mutta aattelin, että haluisin kyllä mennä joulukuussakin jos vaan pääsen. Perjantaina käytiin Conimbrigassa, se on historiallinen paikka lähellä Coimbraa. Portugalin vanhimmat roomalaiset rauniot. Meidän seurue oli vähän sekalainen, meitä oli Nicole, Nicolen vanhemmat Italiasta, Angelika, minä, ja Teelen poikaystävä Virosta. Teele itse on tällä hetkellä Virossa, sille tuli family issues ja sen täyty lähtee käymään Virossa yllättäin just sillon kun sen poikaystävä oli käymässä täällä. Niin sen poikaystävä vietti sitten lomaa meidän kanssa, hyvin meni. Jännättiin, että meidän vuokraisäntä tulis käymään kun se hakee vuokran aina kuun alussa, ja se on sanonut että meillä saa olla vieraita vaan viikonloppuisin. Tulihan se, mutta ei se nähnyt eikä kuullut mitään kun se oli niin innoissaan sen uudesta autosta. Se oli ottanut siitä tusinan valokuvia, joita se esitteli meille. Se on tosi outo, mutta melko harmiton. Tosin toissa päivänä kun palattiin kotiin aamukahdelta se istui autossa meidän talon edessä... mutta se omistaa nää pari taloo tästä meidän hoodeilta, niin kai sillä oli jotain bisneksiä täällä.
Kuulin tällä viikolla, että täällä Coimbrassa kaikki opiskelijat on ensimmäisen vuoden jälkeen ansainneet tittelin doutor tai doutora (jos on tyttö). Eli oon siis jo tohtori! Kävi aika kätevästi, ei tarvinnut edes tehdä tutkimusta tai väsäillä turhaan mitään väitöskirjoja, Doutora Irma palveluksessanne. Kuulin myös, että sana 'você', jota Brasiliassa käytetään sanomaan 'sinä', on täällä tosi kyseenalainen. Sitä käytetään vaan, kun puhuja on ylemmässä asemassa siihen nähden, kenelle puhuu. Hyvä että tuli selväksi, oon sitten alistanut opettajiani verbaalisesti viimeiset kaksi kuukautta. Valtameren toisella puolella on eroja kulttuurin lisäksi kielessä. Tosin portugalin opettaja sanoi, että käytäntö vaihtelee Portugalinkin sisällä. Opettajan paikkakunnalla kuulemma nuoremmat kutsuu vanhempia nimenomaan sanalla 'você', mutta Coimbrassa se on kiellettyä. Yritä nyt sitten pysyä näistä jyvällä.
Oon aatellu et voisin taas laittaa kuvia tänne, mutta voin vain toivoa, että se on mahdollista ja että meidän netti toimii. Tällä viikolla sunnuntai on eka päivä kun toimii, jehei. Soitin aiemmin viikolla tekniseen tukeen, mutta sinne pitikin antaa portugalialisen kämppiksen kaikki mahdolliset tiedot ennen kuin pääsi edes kysymään, mikä saattaisi olla vialla. Kysyin Joanan tiedot, sopimus on sen nimellä, ja soitin uudestaan. Tekninen tuki tyytyi ilmoittamaan, että "Sori meidän koneet ei nyt toimi niin soittelehan myöhemmin uudestaan!". Kiitos siitä tuesta.
Äiti on tällä hetkellä Lissabonissa sen kaverin kanssa ja ens viikolla ne tulee käymään tänne! Kiva nähdä. Lisäks saan vihdoin odottamani villasukat, meidän vanhan kivitalon sisälämpötila on aina alhaisempi kuin ulkona. Joo ja ens viikonlopuksi lähdetään kämppisten kanssa Barcelonaan, löydettiin superhalvat lennot Ryanairilta. Niin että pitää ehkä alkaa ajattelemaan espanjaksi taas välillä :D Kuulemisiin, até já, hasta pronto!
1 kommentti:
Heipati hei.Ihanaa lukea noita sun tarinoita. Kirjoitat tosi elävästi. Voi ihan kuvitella itekkin olevan siellä.=) Tekis kyllä mieli lähtee vähän reissuun, mut nyt saa hetkeks jäädä haaveeks. Meille tulee hauvavauva helmikuun alus.=) Ainakin näillä näkymin, kuhan se nyt ekaks syntyy.=)
Lähetä kommentti