Kohta kotona

Vika viikko juoksee sellasta vauhtia ettei ehdi käsittää. Asioita ei helpota se, että oon kipee. Sunnuntaina kävin ensiavussa kuunteluttamassa sydämeni joka tykytti kamalasti, kuulemma kuumeen takia. Muhun iskettiin kaksi antibioottipiikkiä ja yksi tippa. Nyt napsin antibiootteja ja muita kuumelääkkeitä kotosalla. Olo on onneksi jo virkeämpi kuin viikonloppuna, ja elämä alkaa voittaa. Silti melko surkeeta, että oon just viimesen viikon kipeenä. Kämppikset oli järjestämässä mulle yllätysjuhlia jäähyväisiksi, mutta ne pääty kuitenkin kysymään, oonko tarpeeks terve vastaanottamaan ystäviä vai peruutetaanko pippalot. Päätin jaksaa olla kotona kavereiden kanssa, yöelämään musta ei ihan vielä ole. Mutta 'yllätysjuhlat' luvassa siis torstaina :)

Nää kaks vikaa viikkoa on menny esseitä palautellessa ja tenttejä tehden. Sit meillä oli myös illallinen ravintolassa Estudos Portugueses e Lusófonos -opiskelijoiden kanssa, siis vähän niinku äidinkielen opiskelijoita ovat. Kävin kavereiden kanssa myös animaatioelokuvafestareilla ja jazz-konsertissa. Lauantaina tein perussuomalaista pannaria ja naminam, hyvää oli. Joo ja sit käytiin katsomassa portugalilaisen Nobel-voittaja José Saramagon käsikirjoittama leffa Ensaio sobre a cegueira, englanniks Blindness, oli tosi hyvä. Ei kai oo vielä Suomessa, mutta tulossa on.

Meen perjantaina Lissaboniin, josta siirryn lauantaina Madridiin ja sieltä sitten Suomeen. Lissabonissa haluisin ehkä mennä kattomaan vielä yhden portugalilaisen leffan, se kertoo fado-laulaja Amáliasta, joka on ehkä portugalin tunnetuin hahmo. Fado on sitä kohtalokasta portugalilaislaulantaa, ja Amália oli sen ykköstulkitsija. Sellanen Portugalin Édith Piaf. Mulla on siis Lissabonissa aikaa perjantai ja lauantai, ja perjantai-iltana meen kattomaan West Side Storyn, jeeee! Kaiken kaikkiaan yritän vielä ehtiä tehdä kaikennäköistä, kaikki täytyy vaan tehdä puoliteholla kun oon kipee. Mutta kai tää tästä. Tällä viikolla jo Suomessa, pian nähdään!

Fotos

Hampaat pitää pestä kynttilän valossa kun sähköt on katki. Taas.
Inês viinitilalla.

Paikkakunnan parhaat kahvit, teatterin lämpiö.

Madridissa korot kopisi. Flamenco.

Jouluvaloja Madridissa.

Kuninkaan linna Madridissa, oli hieno muuten. Niin hieno, että näin siitä unta seuraavana yönä.

Évorassakin on luukappeli.

Ilmat oli ihanat, Évora.

Appelsiinia, Delphine ja Nicole.

Barcelonan poliisiasemalla. Angelikalta (vas.) vietiin kaikki.

Barcelonan omaperäisin orkesteri.

Joku oli käynyt piirtämässä meidän äitin Barcelonan seinille.

Kuvia

Baarissa Barcelonassa. Piti istua polvet sylissä kun siellä cucarachat kipitti.

Coimbran kaunein puu. Ja vanhin.

Yliopistolta.

Kastanjat on hyviä, täällä grillaillaan niitä.

Roman ruins.

RRrrr

No viime viikonloppu oltiin sitten Viseussa Inêksen ja Joanan luona. Oli älyttömän hauskaa, tytöt vei meitä niiden mestoille ja tyttöjen mammat syötti meitä siihen tahtiin että tuli ihan joulu mieleen. Hyvää harjoitusta, siis. Käytiin myös luistelemassa (!) sisäradalla, joka on kaupungin suuri vetonaula. Oli myös kiva nukkua lämpimässä, tää meidän lukaali kun alkaa olla ihan liian kylmä ihmisille. Puolet meistä on ostanut sähköllä toimivan lämmittimen mutta mä taistelen vastaan kun en millään viittis hommata mitään enää näin lähellä lähtöä. Lämmitys on täällä todellinen issue, onilmojapidelly-keskustelut jää kakkoseks kun aletaan puhua lämmitysjärjestelmistä. Keskuslämmitys on täällä harvinaisuus, talot on vanhoja ja jääkylmiä. Tutustuin tänään yhteen suomalaiseen tyttöön jota en ollut nähnyt aiemmin ja heti kun oltiin esitelty itsemme toisillemme ja vaihdettu kuulumiset yllätin itseni kysymästä: "Onko teillä lämmitys?". Asiaa ei hirveesti auta se, että viime viikolla meiltä oli sähköt poikki joka ilta. Se tarkottaa sitä, että sen lisäks että on kylmää, on myös pimeetä. Jos mun tarvii lukea jotain opintoja varten meen yleensä lääketieteellisen kolmanteen kerrokseen, koska sinne paistaa iltapäivällä aurinko. Aika alkukantaista, luolamiehen elämää kun tarvii juosta auringon perässä... mutta pianhan sitä pääsee saunaan.

Oon melko varma että sähkökatkoilla on jotain tekemistä kaupungin jouluvalaistuksen kanssa, joka on mas-sii-vi-nen. Joka ikinen puuta muistuttava karahka on kuorrutettu valokaapelilla tai loisteputkilla. Ihan kivalta siis näyttää, vaikka keskusaukion välkkyvät epilepsiavalot on ehkä vähän liikaa. Mutta joulu, joulu on meillä. Muutenkin olo on kuin lapsella, joulukalentereita on het moneen lähtöön, Suomesta sain, kiitos, ja itävaltalainen Angelika teki meille yhden suklaakalenterin kun sen oli niin ikävä adventtikalenteria Austriasta. Muutenkin on herkuteltu, tehtiin kansainvälinen illallinen kämppisten kanssa, ja tein sitten korvapuusteja. Kaardemummaa ei löytynyt kaupasta, niin maku muistutti mun mielestä enemmän Hanna-tädin keksejä, ja oikeestaan ulkonäkökin, ne ei oikeen noussu, mutta kämppikset kehu kovasti. Ja ihan hyviä ne olikin, mutta aika kaukana alkuperäisestä. Nicole teki italialaista risottoa, Angelika teki omenastruudelin ja Teele virolaista munavoita. Delphine toi belgilaisen quiche-piiraan. Ja kyllä maittoi. Oon myös harkinnut portugalilaisen keittokirjan ostamista, että tulis mukaan jotain makuja täältä. Näkemäni "1000 tapaa kokata turska" -kirja saa tosin jäädä kaupan hyllyyn. Ravintolassa söin feijoada brasileiraa. Feijoada tarkoittaa, että siinä on papuja, riisiä ja porsasta. Brasileira tarkoittaa, että porsaasta on käytetty kaikki ne osat, joita kukaan ei muuten syö, kuten kärsä ja aivot ja sorkat. Siinä ne oli lautasella karvoineen kaikkineen, jäi sitten syömättä.

Käytiin myös syömässä yhessä Repúblicassa, opiskelijakommuunissa siis, ja siellä sain ilokseni kuulla että mun aksentti kuulostaa kuulemma portolaiselta, tai ainakin jossain Porton lähellä olevassa kylässä puhutaan mun tapaan. Tosin luulen että se johtuu mun ärrästä jota en ihan täysin hallitse, portugalilaisten ärrä on ärristä hulluin, ranska ja saksa jää kakkoseksi. Nyt lähden kiertämään ärrää orren ympäri kavereiden kanssa Bigorna Bariin. Terrrrve!

Madridin molemmat puolet

Tänään on vapaapäivä, jesh. Joulukuun ensimmäisenä päivänä täällä juhlitaan itsenäisyyspäivää (itsenäisyys Espanjasta). Itsenäisyyttä ei kuitenkaan juhlita kovin näyttävästi, meidän itsenäisyyspäivään kuuluu tänään yhteinen illallinen. Tehdään kohta pitsaa kämppisten kanssa. Angelika leipoi jo kakun, mutta meillä ei ole vispilää niin kermavaahto jäi vähän laihaksi. Kakku on varmasti silti ihan hyvä. Lupasin kans leipoa korvapuusteja tällä viikolla, toivottavasti onnistuu.

Viime viikon alku oli opiskeluntäytteinen, kun yritin saada kaiken mahdollisimman valmiiksi ennen viikonloppua. Torstain ja perjantain välisenä yönä lähdettiin yhden romanialaistytön, Danielan kanssa Madridiin. Junalla pääsee sinne täältä Coimbrasta seitsemässä tunnissa. Madrid oli tosi kylmä, mutta myös tosi ihana. Viikonlopun aikana käytiin Danielan kanssa katsomassa kaikki kuuluisat espanjalaistaiteilijoiden teokset Picassosta Velázqueziin ja flamencoakin käytiin näkemässä flamenco-klubilla Madridin keskustassa. Käytiin myös el Rastron markkinoilla ja kuninkaan palatsissa, joka oli huimaavan hieno. Kaikki muu paitsi majoitus sujui ongelmitta. Ei varattu mitään etukäteen kun aateltiin että nyt ei oo mikään high season, mentiin vaan turisti-infoon kysymään nuorisohostellien osoitteita. Kahdessa ekassa hostellissa vapaata olis ollu vaan ekaks yöks, ja me tarvittiin kaksi hostelliyötä. Soitettiin sitten hieman keskustan ulkopuolella olevaan nuorisohostelliin, jossa oli tilaa ja johon sitten loppujen lopuksi päädyttiin. Hostelli sinänsä oli ihan hieno ja aamupala hyvä ja hinta halpa, mutta sijainti tuotti meille ongelmia iltasella. Hostelliin piti ilmoittaa etukäteen, mikäli meinasi palata puolenyön jälkeen, ja piti valita, palaako kahdelta, neljältä vai kuudelta aamulla. Hostelli oli kaupungin laidalla keskellä hervottoman kokoista puistoa, ja hostellivirkailijat varoittivat etukäteen, että puistoa ei ole sitten valaistu, parempi palata taksilla jos menee myöhään. No sitten kun kello oli tarpeeksi hypättiin taksiin keskustasta. Taksikuski ei tiennyt, että puistossa on hostelli, mutta lupasi ajaa meidät perille. Kuskia hämmästytti kuitenkin, että puistossa, joka on tunnettu prostituutiosta ja huumediilereistä on myös nuorisohostelli. Ei sitten turisti-infosta kerrottu, että hostellin liepeillä harjoitetaan myös toisenlaisia bisneksiä. Taksi ei voinut ajaa perille, koska puiston autotie oli suljettu prostituution vaikeuttamiseksi. Niin me sitten hilpaistiin Danielan kanssa pikapikaa liian pitkä matka taksilta hostellille. Toisenakaan iltana taksikuski ei tuntenut hostellia, ja ajoi meidät puiston toiselle puolelle, jossa näimme vosut verkkosukkahousuissa ja pyysimme taksikuskia viemään meidät paikkaan, johon edellinen kuski jätti meidät. Hostelli ei siis ollut suuri elämys, mutta muuten Madrid oli mahtava. Iltaisin keskustassa joka puolella loisti kaunis jouluvalaistus.

Palasin Madridista tänään aamukuudelta, ja päivä on mennyt pitkälti nukkuessa. Viimeistelin kyllä kirjallisuuskritiikin Euroopan historiaa käsitelleestä kirjasta. Luulin etukäteen kyseistä hommaa mahdottomaksi tehtäväksi, mutta ilmeisesti oon edenny mun portugalissa jo ihan kivasti, kun kykenin oikeesti kirjottamaan työn, joka olis ollu mulle vaikee suomeksikin. Huh. Tällä viikolla pitäis lukee Cultura Brasileira -kurssin tenttiin, joka on ens viikolla, kun viikonloppu menee portugalilaiskämppisten kotikonnuilla Viseussa, ne kutsu meidät näkemään niiden perheitä. Kivaa.