Vika viikko juoksee sellasta vauhtia ettei ehdi käsittää. Asioita ei helpota se, että oon kipee. Sunnuntaina kävin ensiavussa kuunteluttamassa sydämeni joka tykytti kamalasti, kuulemma kuumeen takia. Muhun iskettiin kaksi antibioottipiikkiä ja yksi tippa. Nyt napsin antibiootteja ja muita kuumelääkkeitä kotosalla. Olo on onneksi jo virkeämpi kuin viikonloppuna, ja elämä alkaa voittaa. Silti melko surkeeta, että oon just viimesen viikon kipeenä. Kämppikset oli järjestämässä mulle yllätysjuhlia jäähyväisiksi, mutta ne pääty kuitenkin kysymään, oonko tarpeeks terve vastaanottamaan ystäviä vai peruutetaanko pippalot. Päätin jaksaa olla kotona kavereiden kanssa, yöelämään musta ei ihan vielä ole. Mutta 'yllätysjuhlat' luvassa siis torstaina :)
Nää kaks vikaa viikkoa on menny esseitä palautellessa ja tenttejä tehden. Sit meillä oli myös illallinen ravintolassa Estudos Portugueses e Lusófonos -opiskelijoiden kanssa, siis vähän niinku äidinkielen opiskelijoita ovat. Kävin kavereiden kanssa myös animaatioelokuvafestareilla ja jazz-konsertissa. Lauantaina tein perussuomalaista pannaria ja naminam, hyvää oli. Joo ja sit käytiin katsomassa portugalilaisen Nobel-voittaja José Saramagon käsikirjoittama leffa Ensaio sobre a cegueira, englanniks Blindness, oli tosi hyvä. Ei kai oo vielä Suomessa, mutta tulossa on.
Meen perjantaina Lissaboniin, josta siirryn lauantaina Madridiin ja sieltä sitten Suomeen. Lissabonissa haluisin ehkä mennä kattomaan vielä yhden portugalilaisen leffan, se kertoo fado-laulaja Amáliasta, joka on ehkä portugalin tunnetuin hahmo. Fado on sitä kohtalokasta portugalilaislaulantaa, ja Amália oli sen ykköstulkitsija. Sellanen Portugalin Édith Piaf. Mulla on siis Lissabonissa aikaa perjantai ja lauantai, ja perjantai-iltana meen kattomaan West Side Storyn, jeeee! Kaiken kaikkiaan yritän vielä ehtiä tehdä kaikennäköistä, kaikki täytyy vaan tehdä puoliteholla kun oon kipee. Mutta kai tää tästä. Tällä viikolla jo Suomessa, pian nähdään!
Nää kaks vikaa viikkoa on menny esseitä palautellessa ja tenttejä tehden. Sit meillä oli myös illallinen ravintolassa Estudos Portugueses e Lusófonos -opiskelijoiden kanssa, siis vähän niinku äidinkielen opiskelijoita ovat. Kävin kavereiden kanssa myös animaatioelokuvafestareilla ja jazz-konsertissa. Lauantaina tein perussuomalaista pannaria ja naminam, hyvää oli. Joo ja sit käytiin katsomassa portugalilaisen Nobel-voittaja José Saramagon käsikirjoittama leffa Ensaio sobre a cegueira, englanniks Blindness, oli tosi hyvä. Ei kai oo vielä Suomessa, mutta tulossa on.
Meen perjantaina Lissaboniin, josta siirryn lauantaina Madridiin ja sieltä sitten Suomeen. Lissabonissa haluisin ehkä mennä kattomaan vielä yhden portugalilaisen leffan, se kertoo fado-laulaja Amáliasta, joka on ehkä portugalin tunnetuin hahmo. Fado on sitä kohtalokasta portugalilaislaulantaa, ja Amália oli sen ykköstulkitsija. Sellanen Portugalin Édith Piaf. Mulla on siis Lissabonissa aikaa perjantai ja lauantai, ja perjantai-iltana meen kattomaan West Side Storyn, jeeee! Kaiken kaikkiaan yritän vielä ehtiä tehdä kaikennäköistä, kaikki täytyy vaan tehdä puoliteholla kun oon kipee. Mutta kai tää tästä. Tällä viikolla jo Suomessa, pian nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti