Här är Irma-Liisa, hon kom redan idag

Intouduin pitkästä aikaa kirjoittelemaan tänne kun tajusin, että Portugalin vaihtoa varten perustamani blogi on nimetty niin, että se passaa myös tähän kevääseen. Tällä kertaa siis Ruotsissa, opinahjona Mittuniversitetet.

Olen kolmatta päivää Härnösandissa, ja aikeenani on vaihto-opiskella täällä tuleva kevät. Hankin vaihtopaikan itsenäisesti vaihto-ohjelmien ulkopuolelta, ja kaikki järjestelyt sujuivat uskomattoman helposti ja hyvin. Oli siis ilmeistä, että jokin tulisi vielä menemään pieleen. Tästä lisää tuonnempana. Tähän väliin kerrottakoon, että ensimmäiset päivät Ruotsissa kuluivat ongelmitta etelässä Boråsissa Johanin perheen luona. Oli tosi ihanaa, perhe oli mukava, pikkuveli puhelias ja kaverit kivoja! Huomasin myös ymmärtäväni kieltä paljon enemmän kuin odotin, oikeastaan kaiken. Uusia sanoja on tietenkin tullut vastaan paljon, tämän tekstin alle olen listannut päällimmäisinä mieleen jääneet.

Boråsissa kului pitkä viikonloppu, jonka aikana oltiin partiokokouksessa, shoppailtiin ja nähtiin Johanin kavereita ja sukua. Ja koko ajan nautittiin kahvia ja pullaa = fika. Maanantai-iltana hyppäsin yöjunaan, jonka oli määrä viedä minut Örnsköldsvikiin (ruotsalaisetkin kutsuvat paikkaa nimellä Ö-vik, ettei tarvitse ihan kokonaan lausua), josta oli tarkoitus jatkaa bussilla Härnösandiin. Yöjuna oli jo lähtiäisiksi 45 minuuttia myöhässä, ja Tukholmaan tultaessa jo reilut kaksi tuntia jäljessä aikataulusta. Minun oli määrä astua junasta ulos aamuviideltä Ö-vikissä ja vaihtaa bussiin, mutta ennen iltayhdeksää kuulutettiin, että ”Tämä on viimeinen kuulutus ennen aamua. Tiedoksi Ö-vikiin menijöille: juna ei pysähdy lainkaan Ö-vikissä, vaan sinne matkustavien tulee jäädä pois Mellanselissä, josta järjestetään bussikuljetus Ö-vikiin”. Tai no, samma på svenska siis. Tässä vaiheessa minulla ei ollut pienintäkään aavistusta, missä kyseinen Mellansel sijaitsi, tai milloin mahdollisesti olisimme siellä. Arvelin, ettei lisätietoa ole tulossa, koska kuulutus mainittiin illan viimeiseksi ja lähdin nukkumavaunustani etsimään junan henkilökuntaa. He kertoivat, että ”odotamme vastaantulevaa liikennettä”, ja että kukaan ei tiedä, milloin saavumme Mellanseliin. Valtion Rautatiet toimii siis täällä samaan malliin kuin kotomaassa. En ollut ihan varma, milloin pitäisi olla valmis hyppäämään ulos junasta, mutta asetin herätyksen aamuneljäksi, koska aikataulun mukaan Mellanselissä piti konnarin mukaan olla klo 04.30. Siellä oltiin klo 07.10. En uskaltanut nukkua enää neljän jälkeen, kun kukaan ei edelleenkään tuntunut tietävän, milloin ollaan perillä. Kun Mellanseliin viimein päästiin, bussi vei Ö-vikiin, josta toinen bussi toi Härnösandiin varsin mallikkaasti. Hain avaimet pieneen yksiööni, nukuin muutaman tunnin, kävin kaupassa ja aloin siivoilla kämppää.

Asun Storgatanilla, mikä kuulostaa melko mahtipontiselta, ja on oikeasti pienen Härnösandin vilkkain katu. Kotikadultani löytyy muun muassa mongolialainen ravintola, ihana lamppukauppa, hard rock -pubi Härnösand Jugend, intialaisen pitämä mitävaan-kauppa, jossa myydään kaikkea valokaapeleista makkaraan ja lentolippuihin, juusto- ja herkkukauppa (ah!), Härnö Pizza ja tietenkin H&M. Vieruskorttelissa on Ruotsin jazz-muusikoiden viime vuonna parhaaksi äänestämä jazz-klubi. Katu on nätisti valaistu ja olen suunnilleen ainut koko kaupungissa, jonka ikkunassa ei roiku valaistua joulutähteä. Maisemat ovat sis oikein mukavat, ja meri velloo sillan alla tuossa ihan lähellä! Lisäksi löysin pyöräkellarista hyljättyjen tavaroiden osastolta sängyn, jonka otin omakseni, eli vieraille on luvassa sänkypaikka.

Atmösfääri on siis kohdallaan ja ihmiset ovat mukavia. Vaikeuksia on aiheuttanut lähinnä se, että kaikki on sujunut tähän asti niin mallikkaasti, että en ole ollut juurikaan yhteydessä yliopistoon hyväksymiskirjeen saatuani. Kaikki muut ovat kuulemma lähettäneet sata sähköpostia ja kyselleet esimerkiksi asumisasioista, joten heille on siinä sivussa ilmoitettu, että vaihto-opiskelijoiden orientaatiopäivää on siirretty kolmella viikolla. Minulle ei sitten kukaan tullut ilmoittaneeksi, kun minun osaltani kaikki meni hyvin ja hoidin esimerkiksi asuntoasiat täällä itsenäisesti ilman yliopiston apua.

Tänä aamuna luulin siis aloittavani Introduction Activities -päivät 15 muun vaihtarin kanssa, mutta tultuani yliopistolle kukaan ei oikein tiennyt missä minun olisi pitänyt olla ja monelta. Hyväksymiskirjeen mukana tulleen aikataulun mukaan kaikkien vaihtareiden oli määrä saapua Härnösandiin niin, että he voisivat ottaa osaa 12. tammikuuta järjestettävään oritentaatiopäivään. En löytänyt yliopiston kirjastosta salia, jossa oritentaatio-ohjelman piti alkaa, ja kysyin ensimmäiseltä vastaantulijalta, mihin minun kuuluisi hänen mielestään mennä. Hän ei osannut auttaa, ja ohjasi minut seuraavan vastaantulijan hoiviin, joka ohjasi minut edelleen kirjaston henkilökunnan luo. Juoksin kolmen eri kirjastotädin kanssa vuorotellen ympäri rakennusta, ja löysimme viimein tyhjän salin, jossa orientaatio-ohjelman olisi pitänyt alkaa jo jokin aika sitten. Seurasi lukematon määrä puheluita, joiden lomassa otettiin fikaa, päiviteltiin härregud, ja lopulta saatiin kiinni henkilö, joka vakuutti, että tilaisuus on käynnissä naapuritalossa. Lähdin viereiseen rakennukseen, jossa ei orientoitu yhtään ketään. Sitten soi puhelin, ja sain kuulla, että olen toistaiseksi ainut kaupunkiin saapunut vaihto-opiskelija, mutta voin toki ottaa osaa videokonferenssiin, joka pidetään toiselta kampukselta käsin (Mittuniversitetet toimii kolmessa eri kaupungissa). Sovittiin myös, että kirjastohenkilökuntaan kuuluva Kevin pitää minulle kierroksen kampuksella. Englantilainen Kevin kierrätti minua ympäri kampusta ja jutteli mukavia ruotsiksi erittäin vahvalla englannin aksentilla. Viimeistään tässä vaiheessa fiilikset alkoivat olla melko surrealistiset. Loppupäivä kului Kevinin ja hallintorakennuksen väen kanssa ihmetellessä, miten on mahdollista, että en pääse kirjautumaan sisään yliopiston koneille, vaikka minulle luoduissa tunnuksissa ei ole mitään tavallisesta poikkeavaa. IT-tuki vaihtoi salasanan kolme kertaa, poisti minut lopulta koko systeemistä ja loi minulle uuden tunnuksen, joka ainakin toistaiseksi toimii. Juttelin myös espanjan ja ruotsin kurssieni opettajien kanssa, jotka olivat sitä mieltä, että voisin mennä esimerkiksi lukioon pitämään espanjan tunteja. ¿QUE? Vahtimestarin kopissa roikkui Jyväskylän Pallokerhon kaulaliina. VAD?! Kaikki tämä kaaos hoitui kokonaan ruotsin kielellä, ja minua luultiin tämän takia toistuvasti suomenruotsalaiseksi. MITÄH?!

Kaikesta huolimatta fiilikset on korkealla, pääsen ensi viikolla osallistumaan ruotsalaisten fuksiviikkoon, kun muutakaan ohjelmaa ei ole. Kaikki tapaamani henkilöt ovat olleet ihan pihalla aivan kaikesta, kuten esimerkiksi työkaveriensa työhuoneiden sijainnista, mutta hyvin avuliaita sikäli kun ovat pystyneet auttamaan, ja auliita kahvittelemaan kanssani. Alku on ollut jännä, ja jännityksellä odotan myös jatkoa. Voisin vaikka opiskella ruotsia keskenäni näin ensi alkuun. Ai niin, tässä lista tämän viikon avainsanoista:

krångla = inte fungera som det ska (!)

ragga = amisajella, you know, sitä tiettyä rallia ympäri kaupunkia

skagenröra = katkarapu-majoneesi-tilli -tahna

hekto = 100 grammaa

kallprata = sanakirjan mukaan puhella joutavia, ruotsalaisten mukaan asiakaspalvelijan tärkein tehtävä

banan/lakan/lapp/lax/lök/papp = 1000 kruunua

laganda = yhteishenki

filmjölk = maidon ja jugurtin välimuoto, hyvää murojen kanssa

Näillä mennään.