RRrrr

No viime viikonloppu oltiin sitten Viseussa Inêksen ja Joanan luona. Oli älyttömän hauskaa, tytöt vei meitä niiden mestoille ja tyttöjen mammat syötti meitä siihen tahtiin että tuli ihan joulu mieleen. Hyvää harjoitusta, siis. Käytiin myös luistelemassa (!) sisäradalla, joka on kaupungin suuri vetonaula. Oli myös kiva nukkua lämpimässä, tää meidän lukaali kun alkaa olla ihan liian kylmä ihmisille. Puolet meistä on ostanut sähköllä toimivan lämmittimen mutta mä taistelen vastaan kun en millään viittis hommata mitään enää näin lähellä lähtöä. Lämmitys on täällä todellinen issue, onilmojapidelly-keskustelut jää kakkoseks kun aletaan puhua lämmitysjärjestelmistä. Keskuslämmitys on täällä harvinaisuus, talot on vanhoja ja jääkylmiä. Tutustuin tänään yhteen suomalaiseen tyttöön jota en ollut nähnyt aiemmin ja heti kun oltiin esitelty itsemme toisillemme ja vaihdettu kuulumiset yllätin itseni kysymästä: "Onko teillä lämmitys?". Asiaa ei hirveesti auta se, että viime viikolla meiltä oli sähköt poikki joka ilta. Se tarkottaa sitä, että sen lisäks että on kylmää, on myös pimeetä. Jos mun tarvii lukea jotain opintoja varten meen yleensä lääketieteellisen kolmanteen kerrokseen, koska sinne paistaa iltapäivällä aurinko. Aika alkukantaista, luolamiehen elämää kun tarvii juosta auringon perässä... mutta pianhan sitä pääsee saunaan.

Oon melko varma että sähkökatkoilla on jotain tekemistä kaupungin jouluvalaistuksen kanssa, joka on mas-sii-vi-nen. Joka ikinen puuta muistuttava karahka on kuorrutettu valokaapelilla tai loisteputkilla. Ihan kivalta siis näyttää, vaikka keskusaukion välkkyvät epilepsiavalot on ehkä vähän liikaa. Mutta joulu, joulu on meillä. Muutenkin olo on kuin lapsella, joulukalentereita on het moneen lähtöön, Suomesta sain, kiitos, ja itävaltalainen Angelika teki meille yhden suklaakalenterin kun sen oli niin ikävä adventtikalenteria Austriasta. Muutenkin on herkuteltu, tehtiin kansainvälinen illallinen kämppisten kanssa, ja tein sitten korvapuusteja. Kaardemummaa ei löytynyt kaupasta, niin maku muistutti mun mielestä enemmän Hanna-tädin keksejä, ja oikeestaan ulkonäkökin, ne ei oikeen noussu, mutta kämppikset kehu kovasti. Ja ihan hyviä ne olikin, mutta aika kaukana alkuperäisestä. Nicole teki italialaista risottoa, Angelika teki omenastruudelin ja Teele virolaista munavoita. Delphine toi belgilaisen quiche-piiraan. Ja kyllä maittoi. Oon myös harkinnut portugalilaisen keittokirjan ostamista, että tulis mukaan jotain makuja täältä. Näkemäni "1000 tapaa kokata turska" -kirja saa tosin jäädä kaupan hyllyyn. Ravintolassa söin feijoada brasileiraa. Feijoada tarkoittaa, että siinä on papuja, riisiä ja porsasta. Brasileira tarkoittaa, että porsaasta on käytetty kaikki ne osat, joita kukaan ei muuten syö, kuten kärsä ja aivot ja sorkat. Siinä ne oli lautasella karvoineen kaikkineen, jäi sitten syömättä.

Käytiin myös syömässä yhessä Repúblicassa, opiskelijakommuunissa siis, ja siellä sain ilokseni kuulla että mun aksentti kuulostaa kuulemma portolaiselta, tai ainakin jossain Porton lähellä olevassa kylässä puhutaan mun tapaan. Tosin luulen että se johtuu mun ärrästä jota en ihan täysin hallitse, portugalilaisten ärrä on ärristä hulluin, ranska ja saksa jää kakkoseksi. Nyt lähden kiertämään ärrää orren ympäri kavereiden kanssa Bigorna Bariin. Terrrrve!