Tällä viikolla täällä oli ranskalaisen elokuvan festivaali. Kävin katsomassa kaksi leffaa, toinen oli festivaalin avauselokuva ja ohjaaja oli paikalla kommentoimassa ja vastaamassa kysymyksiin. Tykkäsin elokuvista ja avajaisiltana elokuvan jälkeen tarjoiltu cocktail-illallinen oli fiini.
Ruoka ja juoma on täällä hyvää. Tai okei, turskaa on lounasravintoloissa päivittäin, resepti on aina eri mutta maku sama. Muutenkin portugalilaiset rakastavat turskaa, olin eilen supermarketissa ostoksilla ja aloin kirjaosastolla ihmetellä kummallista hajua. Hetken kuluttua huomasin, että turskahan se on mikä haisee, kauppa oli laittanut varmuuden vuoksi kuivattua turskaa myyntiin kirjojen luo kauas elintarvikeosastosta. Turska= bacalhau. Turskan kaverina on aina riisiä ja useimmiten myös ranskalaisia perunoita. Ruokailijan ei siis tarvitse valita, haluaisiko riisiä vai ranskiksia, kun saa molempia joka tapauksessa. Pastaa täällä ei ainakaan yliopistolla harrasteta, ja portugali on ehkä maailman ainut kieli jossa pasta ei ole nimeltään pastaa. Nää sanoo 'massa' kun ne tarkottaa pastaa, sana 'pasta' tarkottaa kansiota tai salkkua. Leivoksia on satoja erilaisia, ja yhdessä perinneleipomossa on Helsingin Café Esplanadinkin jättimarengit päihittävä limpun kokoinen megamarenki. Oon päättänyt kokeilla jokaista leivosta, eli megamarenginkin päivä koittaa vielä.
Täällä on ensi viikolla Latada, eli vuoden toiseksi suurin opiskelijajuhla. Suurin on Queima das fitas (= Nauhainpoltto), keväällä lukuvuoden päätteeksi järjestettävä suurjuhla, joka on oikeestaan ylioppilaskunnan järjestämä festivaali. Ulkomaisia ja portugalilaisia bändejä esiintyy ja viikon ajan on kaikennäköstä ohjelmaa ja kaupunki on kuulemma ihan sekaisin. Osasyy sekaisuuteen on ehkä se, että Queiman aikana juodaan kuulemma enemmän olutta kuin Saksan Oktoberfesteillä (!). Saksalaisvaihtarit ei suostu uskomaan tota. Niin joo ja siis opiskelijat polttaa tapahtuman aikana oman tiedekuntansa värisiä (jokaisella tiedekunnalla on oma tunnusvärinsä) nauhoja, siitä nimi. Latada on Queiman pikkuveli, eli jotain samansuuntaista on ilmeisesti luvassa nyt lokakuussakin. Latada on saanut nimensä tölkeistä (= latas), joita ekan vuoden opiskelijat joutuu sitomaan viikon ajaksi jalkoihinsa. Tämä on jokin akateeminen perinne, jonka merkitys ei ole vielä auennut mulle, ehkä ensi viikolla sitten. Ainakin melu on kuulemma kauhea, kun monta sataa opintonsa aloittanutta rämistelee menemään tölkit nilkoissa.
Portugalin puhuminen sujuu ihan ok, tärkeimmät sanat on jo hallussa. Esimerkiksi 'siistiä!' on 'que fixe!' eli [ke fish]. Brasilialaiset sanoo kylläkin 'legal'. Sit kaikki on aina 'muito giro', 'tosi nättiä'. Brasilialiset ei käytä totakaan, oon hengannu yhen brasilialaistytön kanssa ja se aina ihmettelee kun portugalilaiset puhuu niin kummallisesti sen mielestä. Ylipäätään erot Brasilian ja Portugalin portugalin välillä on vähän niinku jenkki- ja brittienglannin tai Espanjan ja lattarimaiden espanjan välillä, matkatessa meren toiselle puolelle jotain aina muuttuu. Ainakin mun kokemuksen mukaan lausuminen on helpompaa Euroopan ulkopuolella kielestä riippumatta. Mutta kun kieli kuitenkin on sama, niin transaltanttiset suhteet hoituu.
Huomisaamuna lähden junalla etelään Faron kaupunkiin Algarveen. Tommi on tällä hetkellä matkalla tänne Portugaliin, tavataan Farossa huomenna puoliltapäivin, jee! Ilmat on toivottavasti hyvät, ainakin täällä pohjoisempana Coimbrassa on vielä lämmin.
Nyt nukkumaan, tchau!
Ruoka ja juoma on täällä hyvää. Tai okei, turskaa on lounasravintoloissa päivittäin, resepti on aina eri mutta maku sama. Muutenkin portugalilaiset rakastavat turskaa, olin eilen supermarketissa ostoksilla ja aloin kirjaosastolla ihmetellä kummallista hajua. Hetken kuluttua huomasin, että turskahan se on mikä haisee, kauppa oli laittanut varmuuden vuoksi kuivattua turskaa myyntiin kirjojen luo kauas elintarvikeosastosta. Turska= bacalhau. Turskan kaverina on aina riisiä ja useimmiten myös ranskalaisia perunoita. Ruokailijan ei siis tarvitse valita, haluaisiko riisiä vai ranskiksia, kun saa molempia joka tapauksessa. Pastaa täällä ei ainakaan yliopistolla harrasteta, ja portugali on ehkä maailman ainut kieli jossa pasta ei ole nimeltään pastaa. Nää sanoo 'massa' kun ne tarkottaa pastaa, sana 'pasta' tarkottaa kansiota tai salkkua. Leivoksia on satoja erilaisia, ja yhdessä perinneleipomossa on Helsingin Café Esplanadinkin jättimarengit päihittävä limpun kokoinen megamarenki. Oon päättänyt kokeilla jokaista leivosta, eli megamarenginkin päivä koittaa vielä.
Täällä on ensi viikolla Latada, eli vuoden toiseksi suurin opiskelijajuhla. Suurin on Queima das fitas (= Nauhainpoltto), keväällä lukuvuoden päätteeksi järjestettävä suurjuhla, joka on oikeestaan ylioppilaskunnan järjestämä festivaali. Ulkomaisia ja portugalilaisia bändejä esiintyy ja viikon ajan on kaikennäköstä ohjelmaa ja kaupunki on kuulemma ihan sekaisin. Osasyy sekaisuuteen on ehkä se, että Queiman aikana juodaan kuulemma enemmän olutta kuin Saksan Oktoberfesteillä (!). Saksalaisvaihtarit ei suostu uskomaan tota. Niin joo ja siis opiskelijat polttaa tapahtuman aikana oman tiedekuntansa värisiä (jokaisella tiedekunnalla on oma tunnusvärinsä) nauhoja, siitä nimi. Latada on Queiman pikkuveli, eli jotain samansuuntaista on ilmeisesti luvassa nyt lokakuussakin. Latada on saanut nimensä tölkeistä (= latas), joita ekan vuoden opiskelijat joutuu sitomaan viikon ajaksi jalkoihinsa. Tämä on jokin akateeminen perinne, jonka merkitys ei ole vielä auennut mulle, ehkä ensi viikolla sitten. Ainakin melu on kuulemma kauhea, kun monta sataa opintonsa aloittanutta rämistelee menemään tölkit nilkoissa.
Portugalin puhuminen sujuu ihan ok, tärkeimmät sanat on jo hallussa. Esimerkiksi 'siistiä!' on 'que fixe!' eli [ke fish]. Brasilialaiset sanoo kylläkin 'legal'. Sit kaikki on aina 'muito giro', 'tosi nättiä'. Brasilialiset ei käytä totakaan, oon hengannu yhen brasilialaistytön kanssa ja se aina ihmettelee kun portugalilaiset puhuu niin kummallisesti sen mielestä. Ylipäätään erot Brasilian ja Portugalin portugalin välillä on vähän niinku jenkki- ja brittienglannin tai Espanjan ja lattarimaiden espanjan välillä, matkatessa meren toiselle puolelle jotain aina muuttuu. Ainakin mun kokemuksen mukaan lausuminen on helpompaa Euroopan ulkopuolella kielestä riippumatta. Mutta kun kieli kuitenkin on sama, niin transaltanttiset suhteet hoituu.
Huomisaamuna lähden junalla etelään Faron kaupunkiin Algarveen. Tommi on tällä hetkellä matkalla tänne Portugaliin, tavataan Farossa huomenna puoliltapäivin, jee! Ilmat on toivottavasti hyvät, ainakin täällä pohjoisempana Coimbrassa on vielä lämmin.
Nyt nukkumaan, tchau!
1 kommentti:
Suosin kanssa amerikan englantia britti englannin sijaan! Aussit sijoittuvat välimaastoon. Ja tietenkin useampien vaihtareiden englannista saa enemmän tolkkua kuin manchesterilaisten.. :)
Lähetä kommentti