tiistai 27. maaliskuuta 2012

Ei saa peittää

Elely Ruotsissa ilman ruotsalaista henkilötunnusta on välillä hankalaa. Täkäläiset heittelevät sotuaan kaikille kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, ja sitä myös kysytään tosi usein. Videovuokraamossa kaikki sujui hyvin siihen saakka, kunnes kävi ilmi että minulla on vain suomalainen sotu. ”Då blir det problem.” (Ei siitä kyllä oikesti mitään ongelmaa tullut, mutta henkilötunnuksen puutteeseen suhtaudutaan kaikkialla vakavasti.) Prepaid-liittymän lataaminen netissä on mahdotonta ilman ruotsalaista henkilötunnusta. Ruotsalaisille nettisivuille rekisteröityminen ja nettikaupoista ostamista varten tarvitsee lähes poikkeuksetta kirjata itsensä sisään ruotsalaisella personnummerilla. Kuntosalin jäseneksi kirjautuessani oli ongelmia sotun puutteen takia. Aluksi yritin heittää suomalaisen henkilötunnukseni peliin, koska ruotsalainen henkilötunnus on periaatteessa hyvin samannäköinen, ensin syntymäaika, viiva, ja sitten neljä tunnistenumeroa. Erona on se, että täällä aloittavat kirjaamisen syntymävuodesta, sitten tulee kuukausi ja päivä, joten suomalainen ppkkvv-malli on sekoittanut pakkaa vielä enemmän. Onnekseni satuin saamaan hakemani työn kääntäjänä (!!!), ja joudun hankkimaan ruotsalaista personnummeria vastaavan samordningsnummerin, jota voin sitten heitellä peliin aina tarvittaessa. Töistä en vielä tiedä sen enempää, mutta ystävällinen Auto Svar oli kommentoinut näytetekstejäni ja kertoi pitäneensä niistä. Nyt odottelen samordningsnummeria että voin ottaa työt vastaan, ilman sitä ei onnistu.


Turkkilaiset vaihtarit tekevät harjoittelua alakouluissa täällä Härnösandissa, ja ohjaavana opettajana kahdelle heistä toimii eppuluokan opettaja, joka on myös dekkarikirjailija. Fatma ja Duygu olivat kysyneet, onko opettajan kirjoja käännetty englanniksi, jotta he voisivat lukea niitä, mutta kirjailija-opettaja oli kertonut, että hänen kirjojaan on toistaiseksi käännetty vain suomeksi. Turkkilaiset olivat kertoneet, että heillä on täällä suomalainen ystävä, ja Annika Sjögren oli lykännyt tytöille mukaan minulle tuotavaksi signeeratun suomenkielisen kirjansa ”Mereltä käy myrsky”. Kirjan nimellä ei ole juurikaan tekemistä juonen kanssa, eikä teos ehkä muutenkaan lukeudu dekkarien kirkkaimpaan kärkeen, mutta on ollut ihan älyttömän hauskaa lukea kirjaa, koska sen tapahtumapaikkana on Härnösand! Olen iltalenkeillä kierrellyt päähenkilöiden kotikatuja ja säpsähdellyt kun pimeällä kadulla on yhtäkkiä tullut joku vastaan. Sjögren on kirjottanut kaksi muutakin Härnösandiin sijoittuvaa kirjaa, jotka ajattelin etsiä täältä kirjastosta iltalenkkien iloksi.


Näiden kohta kolmen kuukauden aikana, jotka olen viettänyt Ruotsissa vastaan on tullut yllättävän paljon suomalaisia sukunimiä. Eniten on tietenkin johanssoneita, anderssoneita, karlssoneita ja nilssoneita, mutta pekästään Johanin kavereista löytyy myös Paavola, Koivisto, Rissanen ja Käppinen. Yksikään kohtaamani suomalaisella sukunimellä varustettu ruotsalainen ei ole osannut sanaakaan suomea, mutta he kaikki ovat maininneet, että heillä on ehkä vielä suomalaisia sukulaisia Jakobstadissa = Pietarsaaressa. Parinkymmenentuhannen asukkaan kaupungiksi aika hyvin, he. Sitä paitsi huijasin hiukan, KAIKKI ruotsalaiset osaavat vähintään yhden lauseen suomea. ”Ei saa peittää” on jostain syystä iskostunut lämpöpatterin varoitustarrasta koko kansakunnan takaraivoon. Tämän lisäksi osa tutuistani täällä on opetellut muutaman hyödyllisen fraasin suomeksi (ehkä pietarsaarelaiset ovat olleet apuna): rattikelkka, vesipuhveli, ryppytissi, heitä homo voltti, lakkalikööri...

Tässä yhtä hyödyllisten sanojen lista toisella kotimaisella:


jänkare – jenkki
tik – narttu
lik – ruumis
rimlig – kohtuullinen
senilsnöre – se nauha mistä setien ja tätien silmälasit roikkuu
förfallodag – eräpäivä
mysa – olla mukavasti
hylla – kunnioittaa, kannattaa jotakuta (eikä hyllyttää, kuten pitkään annoin itseni ymmärtää)
gumma – eukko, gubben vastapari
kaxig – rehvakas
skärmdump – ruutukaappaus (esim lehdessä kuva jostain nettisivusta)

+ svensk bit – viimeinen pala kakkua, jota kukaan ei kehtaa syödä ja se homehtuu jääkaappiin

2 kommenttia:

neitinomad kirjoitti...

Hahhahaa, kyllä on taas opeteltu hienoja ilmaisuja siellä lahden toisella rannalla! Täällä P-Irlannissa ruotsalaiset (joita muuten riittää!!) on osanneet myös lauantaimakkaran, moi moi mukulat (ilmeisesti jostain ruotsinsuomalaisten lastenohjelmasta?), hoitoaine ja hedelmämysli. Suomalaisia on siellä ilmeisesti aika paljon ja hyvin integroituneena, koska näiden täällä tapaamieni sukuihin on naitu lähes poikkeuksetta yksi kiintiösuomalainen, jotka sitten iltapäivällä viettää kaffipaussin (jonka nämä myös osaa suomeksi).

ps kirjoitti...

Heh, "ei saa peittää" toi mieleen erään sattumuksen viime uudelta vuodelta... :D